Näyttelyt

perjantai 4. toukokuuta 2018

OMG!

Moikka!

Lähdin aamulla töihin ja nalle jäi vielä nukkumaan sohvalle.


Mietin, että kohta se saattaa herätä talviuniltaan, kun unimaski oli jo puolittain pudonnut. 

Ja kun illalla tulin kotiin, odotti minua iso yllätys!


Sulo oli varmaan mennyt tökkimään karhua ja hän oli sitten herännyt. Nalle näytti hieman kauhistuneelta, kun Sulo oli ihan kuonossa kiinni. Ehkä Suloakin hämmästytti, että miten sillä Nallella on silmälasit! En minäkään tiennyt, että hän käyttää laseja. 


Hätyyttelin Sulon hieman kauemmas, että kaveri saisi rauhassa hieroa unihiekat silmistään. Siinä se sitten katseli meitä uteliaana. Tutkin hunajavarastoani ja pahus vie, ei ollut kuin rommihunajaa! Pakkohan minun oli sitä nälkäiselle karhulle tarjota. Ensin hän maisteli varovasti, mutta sitten iski himo ja Nalle kahmi kaksin käsin hunajaa huulilleen. Huoneessa tuoksui rommi ja Nallea alkoi naurattaa! Tämä on nuori poika, sellainen eraus. Ne on vielä tietämättömiä monista asioista ja minun ei totta vie olisi pitänyt antaa sille vielä niin paljoa sitä hunajaa. Vaikutti, että Nallelta meni hieman pää sekaisin.
Otin Sulon ja lenkkeilimme kauppaan. Ostin Nallelle hieman jaffaa alkujanoon ja lisäksi mustikoita sekä tavallista hunajaa. Ehkä olisi pitänyt ostaa myös jotain suolaista, mutta en sitä silloin tajunnut.
En tiedä, kauanko voin pitää tuota karhua täällä kerrostalossa. Jonain päivänä se kuitenkin temuaa ja teutaroi siihen malliin, että naapurit häiriintyy ja sitten täytyy miettiä mitä sen kanssa tekee. Ehkä vien sen johonkin metsään kunhan se on opiskellut hieman elämää.

Viikonloppua!
Luvattiin aurinkoa!



keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Tähtien sota

Edellinen postaus oli hieman sotaisa ja samalla linjalla jatketaan. Pehmeää sotaa tämäkin eikä lainkaan kylmää sotaa! Nyt ollaan tähtien sodassa! Se on aikamoista räiskettä se. Oikeita sotia en hyväksy mitenkään!



Tähän peittoon aioin upottaa kaikki minun pienet tilkunpalat, mutta eihän ne tähän loppuneet. Olisi pitänyt tehdä koko avaruus, että tilkkukopat olisivat tyhjentyneet. Peitto on kooltaan 205 x 158 cm, muistaakseni. En jaksa nyt mitata, koska se ei varmaan ole ihan maailman tärkein asia.


Peitossa on monen värisiä tähtiä. Olen ainakin kerran nähnyt henkilökohtaisia tähtiä, kun löin pääni liian matalalla olleeseen kattoon. Ne tähdet oli hyvin värikkäitä. Ei siinä paljoa ehtinyt niihin kiinnittää huomiota, kun tuli se kova kiroilun tarve niin voimakkaana. 


Ja kyllä se aina tahtoo olla niin, ettei minulta löydy tarpeeksi suurta taustakangasta koskaan. Olen ostanut pitkiä pätkiä, mutta sitten leikannut niistä johonkin "todella tärkeään" semmoisen paljon tarvetta suuremman palan. Hölmöläisen hommia, mutta mielettömän kivaa!  


Tikkasin kamalia tähtiä peiton täyteen. Ikinä en ole ollut niin tyytymätön tikkauksiin kuin tämän peiton kohdalla. Mutta ei sekään haittaa. Ensin aloitin keltaoranssilla väriä vaihtavalla langalla. Oli rumaa, purin hampaita ja purin tähtiä. Sitten otin sinisen, ettei näkyisi niin hyvin. Eihän ne kauniimmiksi muuttuneet, mutta eivät niin silmiinpistäviä kuin edelliset. Tikkauslanka loppui pariin kertaan, joten peitossa on kolmea eri sinistä tikkausta. Todellinen keräilyerä koko peitto! Tästä peiton reunalla olevasta rivistä on helppo huomata, että tähdet eivät ole suorissa riveissä. Ei pystyyn eikä vaakaan. Ja jokaisella vaakarivillä on yksi muita isompi tähti.

Oikeasti tein tuon peiton sitä varten, että voin kesän valoisina öinä ottaa oman tähtitaivaan esiin ihan milloin vain! Kyllästyn kuitenkin valoisiin öihin ja kaipaan syksyn pimeyttä ja kauniita tähtitaivaita. Silloin voin vetää tähtipeiton silmille ja siinä se sitten on. Mitään en näe, mutta tiedän tähtien tuikkivan. On niin helppo huijata itseään. Tässäkin asiassa.


Viikonloppuna pyörähdin työpaikan järkkäämällä Kulttuurimatka Tarttoon-reissulla. Oli erinomainen matka. Tartto on superihana kaupunki. Kävimme ERM:ssä (Estonian National Museum, Eesti Rahva Museum). Sen museokaupasta ostin itselleni tuliaisiksi perhoskorvikset ja rintakorun. 
Tartossa on yli kaksikymmentä museoa!


Samaisessa kaupassa oli kaunis asu, varmasti kansallispuku. Tuollainen valkoinen paita olisi oikein ihana kesähelteillä! Suojaisi, ettei iho pala auringossa, mutta olisi kuitenkin aika ilmava.


Tutustuimme myös Tampere majaan. Jos ikinä menet Tarttoon ja haluat yöpyä jossain muualla kuin perushotellissa (me olimme Londonissa), niin tämä olisi kiinnostava vaihtoehto.  Täältä ostin nuo toiset korvikset. 

Ja Sulo on tosiaan uimamaisteri. Vappuna käppäilin hänen kanssa Vantaa-joen rannalla. Ihmisten laiturit ovat yhä maalle vedettyinä ja Sulo haluaa aina käydä niillä patsastelemassa. Tavallaan hän kysyy luvan, että saako mennä ja nytkin sanoin, että saat mennä ja niinpä tämä nopsajalka juoksi vauhdilla laiturille ja pitkä loikka laiturin päästä suoraan jokeen. Hyvä, etten itse joutunut perässä. Onneksi fleksissä riitti pituutta! 

Mukavaa loppuviikkoa!
Kohta on taas viikonloppu ja aurinkoinen sellainen!




maanantai 30. huhtikuuta 2018

pehmeitä sotatarvikkeita

Heksagon-innostus ei tahdo laantua, koska ompelukonekin ruokkii sitä!
Aina kun olen hetken ompelematta, koneen näytönsäästäjä alkaa pyörittämään heksoja!




Tällä kertaa värit on reippaat ja riehakkaat.


Pinnasta syntyi toilettelaukku joogaopetajalle lahjaksi.
Tämä on myös semmoinen tukirautapussukka, jonka suu pysyy auki.


Tämmöisen puputyynyn sai palkinnoksi blogissani olleen arvonnan voittaja.
Hänellä oli värimieltymyksenä turkoosi ja oranssi, joten molempia värejä on tyynyssä. Eli ei meillä tyynysotaa leikitä, tämä tyyny on jo uudessa kodissa.


Oranssia tosin melko vähän tereessä, mutta on nyt kuitenkin.


Lahjapaperin puuttuessa kietaisin tyynyn sellofaaniin. Pupulle tämä oli tietenkin mukavampi ratkaisu, kun sai katsella ulos, eikä tarvinnut olla pimeässä paketissa.


Luonnossa karhut on jo heränneet talviunilta, mutta tämä kaveri vetelee vielä unia tilkkupeiton alla.


Otin siltä varovasti unimaskin pois, että alkaisi pikkuhiljaa heräillä.


Täytyy olla valppaana, että on heti tarjolla jotain suuhunpantavaa, kun nalle herää. Muuten hän voi olla hyvinkin äkäinen, kun on  kovassa nälässä.


Muuten tyyny on tikattu laine-tikkauksella, paitsi tilkkupeitto-osuus. Laitoin tähänkin tereen tuommoisesta patjakangasta muistuttavasta raitakankaasta. Ohje on lehdestä Love Patchwork and Quilting.


Sulo on jo hieman aikuistunut. Lenkit sujuu kivasti itse itseään taluttaen.
Viikonloppuna minä olin Tarttossa. Sulo ja mies menivät mökille. Venematka oli mennyt hyvin, Sulo oli osannut olla nätisti. Mutta mökillä oli tavat ja reviirit jo unohtuneet ja oli karannut naapurin mökin rantaan ja sorsan perään lähtenyt uimaan. Siellä se oli onnellisena polskinut kuin kesähelteillä konsanaan!

Hauskaa Vappua!





maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen muuttui Aprilliksi

Nyt alkaa olla ihana viiden päivän vapaaputki ohi ja huomenna alkaa arki. On tosi hyvä, että pitkän vapaan jälkeen ei heti tärähdä 5 työpäivän settiä, vaan ikäänkuin laskeudutaan rauhallisesti työelämään neljän päivän koeajalla ennen tosikoitosta.

Minulla oli kova vimma saada valmiiksi peitto keväisissä väreissä ennen pääsiäistä, mutta niin vaan jouduin tekemään sitä pääsiäislomalla. Tosin siinä välissä tein Lean pussukoista innostuneena peitosta ylijääneistä paloista tukirautapussukan.


Raision tilkkupäiviltä ostaa pamautin Tilkkutarhan Minnalta muutamat tukiraudat ja enempää niitä hautomatta testasin käytännössä kuinka niiden ompelu sujuu. Hyvin meni ja lisää on tulossa!


Todella kätevää, kun pussin suu on sitten ihan auki ja voi helposti ottaa kaikenlaisia tavaroita mitä siellä nyt sitten sattuu olemaan. Tässä on noin 20 cm raudat ja puolikkaan pussukan pinta on valmiina 30 cm leveä.


Pienen pääsiäispupun sisällä on valtava määrä sulklaamunia, tosin ihan pieniä. Pieni, nopea ja helppo työ. 

Mutta siihen peittoon!


Keväiset värit ja nimikin oli valmiina, siitä tulisi Pääsiäispeitto. Siinä se pötköttää tuoreella lumella! Pituus 90" (229 cm) ja leveys 57" (144 cm).


No ei tullut Pääsiäispeittoa vaan just ennen ristiäisiä vaihdoin nimeksi Aprillia!
Sopii siinäkin mielessä, että valmistui aprillipäivänä ja peitto näyttää heksagoneilta, mutta ne on tehty kahdesta heksan puolikkaasta eli ei ole ihan aitoja heksoja. 



Ensimmäistä kertaa kokeilin apuvälineenä teippiä. Se oli todella kätevää! Teippasin suoria viivoja (mutta ompelin kuitenkin hieman kiemuroitakin!) ja niitä pitkin olisi ollut helppo tikata peittoon suhtkoht suoria tikkauksia. Samaa teippiä voi käyttää muutaman kerran.



Teippien avulla tehtyjä tikkauksia käytin apuviivoina seuraaville tikkauksille koneen tikkauksenohjainta käyttäen. Kun ohjain kulkee aiemmassa tikkauksessa, tulee seuraava tikkaus koko matkalta tarkasti tietyn matkan päähän edellisestä.


Tausta täytyi kasata kahdesta palasta, koska mitään sopivaa kangasta ei löytynyt tarpeeksi isoa palaa. Eikä nämäkään täydellisiä ole, mutta mikä olisi? Ei kai mikään.


Pupun olin tehnyt joskus aikaa sitten ja muistin, että siinä on sama pohja kuin tähän oli tulossa taustaksi ja niin pääsi pupukin mukaan. Silloin tämän työnimi oli se Pääsiäispeitto. Kuvassa pupun seurana pääsiäislammas, joka oli jouluna jouluhirvi tai tarvittaessa sarvet pudottanut jouluporo. Tämä on semmoinen monitoimieläin, tarpeen vaatiessa vaikka koira.


Pupu on taustassa ja etupuolelle laitoin täämän pienen pienen palan keltaista, joka on oikeastaan koottu kahdesta vielä pienemmästä palasta. Halusin ehdottomasti sen tähän peittoon tuon norsun ja hiiren takia.


Keväisiä värejä, tosiaankin. Ja pikkulintuja, ovat varmaan muuttolintuja ja just tulollaan ja kaikki kissat voisi olla nimeltään Paju. Nuotit on taitaa olla jotain kevätlaulua. Ajattelin värejä valitessa, että pastilleja pitää olla. Sitten tajusin, että ei ne ole pastilleja vaan pastelleja! Karkkilakko tuo tullessaan kaikenlaista. Yhsi heksagon on halkaisijaltaan, reunasta reunaan 8".


Tikkaukset on siis suoria viivoja pystyyn ja hieman vinoon oikealle. Malli oli kiva tehdä ja selkeä edellisen, joka on pahasti kesken, työn jälkeen. Tässä blokki koostuu kahdesta palasta, kun edellisessä blokissa oli osia kymmeniä. En edes jaksa muistaa paljonko. Ostin Töölön Tilkkupajasta Hex n More-viivaimen ja tämä oli suurin heksagon, minkä sillä saattoi tehdä. Kätevä, timantin muotoinen viivain, jota tulen kyllä vastaisuudessakin käyttämään.



Yleensä laitan reunakantin koneella oikealle ja taitan nurjalle ja ompelen käsin. Nyt uudet meiningit ja ensin koneella nurjalle, 


jonka jälkeen koneella oikealle! Ihan tuli siisti, vaikka hieman epäilin, koska minulla on suoraa ommellessa tapana alkaa katselemaan ulos ikkunasta. Nyt pysyin kurissa ja järjestyksessä ja hyvin meni. Ehkä tähän uuteen kokeiluun oli syynsä sillä, että halusin saada peiton valmiiksi ja käsinompeluun olisi mennyt paljon aikaa, vaikka siitä pidänkin. Siis siitä ompelemisesta enkä siitä ajanmenosta.


Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän työhön! 
Melkein kesä!



Pientä pääsiäisliinaakin yritin, mutta en päässyt itseni kanssa sopuun kantista, niin jätin laittamatta. Jos sitten ensi vuodeksi selkeentyisi se valinta ja liinan voisi kanttauksen jälkeen ottaa käyttöön.


Sulosta on tullut jo melkein aikamies. Kohta on 2-vuotis synttärit. Lahjatoiveita kyselin, mutta taitaa toivoa herkkuja ja lisää isoja palloja. Sulo on hyvä kaikissa pallopeleissä, missä on isoja palloja. Golf ja squash ei sovi liian pienten pallojen takia, nielaisisi vahingossa ja sitten olisi iso ongelma edessä. Koris, futis ja lentis on sopivia lajeja. 

Aurinkoista huhtikuuta!

PS. Luonto-ohjelmassa sanottiin jotain sellaista, että jos on 5 lämmön puolella olevaa yötä ja saman verran (siis kaikki peräkkäin) aurinkoisia, lämmön puolella olevia päivä, niin lumet ovat kadonneet! Odotan tätä ihmettä!














maanantai 19. maaliskuuta 2018

kuka se voittaja nyt sitten on?

Hellurei!
Sunnuntai meni ja nyt ollaan jo maanantaissa. 
 Arvonta on suoritettu ja onnellinen voittaja on anonyymi, joka kirjoitti näin: 

Peitto on aivan ihana ja tarina mainio! Tupsuhäntä on oma suosikkini.Pupu unikaverina tuo levolliset unet niin Nonnalle kuin pienelle Eemil pojalle :)

Onnittelut  voittajalle! Laitahan sähköpostia osoitteeseen 
marletekee at gmail.com

 Lauantain vietin hyvässä seurassa heti aamusta alkaen. Auton nokka osoitti länteen ja kohteena Raision Tilkkupäivät. On se vaan niin mukavaa kerran vuodessa edes pyörähtää tuollaisessa tilaisuudessa. Vaikka ei tämä meidän kokopäivän retki ihan pyörähdys ollut.


Tästä työstä ei uskoisi, että se on tehty yhdessä! Raision tilkkurit on porukalla tehneet.


Työssä oli paljon pieniä, hienoja yksityiskohtia. Pyörällä lasketteleva nainen on jotenkin tutun näköinen. Outi Nyytäjä?


Tämä oli jännittävä työ! Sitä oli kiva katsella pitkään. Harmi, että tekijästä ei nyt ole tietoa.


Tiloja oli täytetty kekseliäästi. Melkein joka kolkkaan oli saatu katsottavaa. Tässä portaiden alle oli sisustettu lastenhuone. 


Paljon oli hienoja töitä, mutta tämä lehmä vei sydämen! Niin kaunis katse, että ei kellään toisella! Taiteilija oli Hanna Lystinmäki.


Anarkistiseen luonteeseeni sopivat nämä Karita Kriuskopfin riehakkaat naiset!
Niin on nättejä neitoja!

Päätän raporttini tähän ja kiitän vuolain sanakääntein kaikkia Tilkkupäivät järjestäneitä kiltoja ja Finnquiltin porukoita.
Oikein hyvät bileet oli ja ensi vuonna sitten Kankaanpäähän!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

eläimellistä menoa



Sain taas onnekseni tehdä yhdelle pikkuiselle peiton. 


Kaksi ensimmäistä olivat tyttöjä ja nyt tuli toinen poikavauva. Vauvan vanhemmat on hieman metsässä viihtyviä, semmoisia retkeilijöitä, joten nämä metsän eläimet peitossa sopi varmaan hyvin. Eläimet ovat Elizabeth Hartmanin kirjasta Delightful Desert. Kasvi on samaisesta kirjasta, mutta kukkaset jostain muusta. Peiton koko on 68 x 96 cm eli 27" x 38".
Välissä on bambu vanu ja tikkaus oikeaa revittelyä! Ihan vaan suoraa viivaa yritin ja hyvin onnistui , kun käytin apuvälineenä koneeseen kiinnitettävää ohjainta. Pidän yksinkertaisista asioista, kuten tuollaisesta ruututikkauksesta.


Jos lasta alkaa metsän eläimet pelottaa, voi aina näyttää hänelle näittä söpöjä ja rauhallisia lampaita. Unettavaa katseltavaa, taatusti.




Moi, olen Ricky Raaitahäntä!


Hieman arkana Tupsuhäntänä piileskelen tuon pystyyn kuihtuneelta näyttävän kasvin takana.


Ha-haa, minä en kuulu tähän joukkoon, vaan karkasin Elizabethin kirjasta Fancy Forest ihan tuon Tupsuhänennän takia. Minulla ei ole muuta nimeä kuin Kettu.


Tsauu! Kirjassa nimeni on Freya Fawn, mutta minua voi kutsua Bambiksi. Sääret, joita en teille näytä, ovat pitkät ja hontelot, mutta pysyn hyvin pystyssä, myös liukkailla keleillä. Tykkään kovasti seisoskella jonkun sievän pusikon lähellä ja luon sieltä viehkoja silmäyksiä ohikulkeville lajitovereille.


Moi, minä olen Pamela Puuma. Olen hieman erilainen puuma, koska viihdyn Suomen metsissä. Minua taidettiin ensin luulla ilvekseksi. En ole semmoinen puuma, miksi joitan tietynlaisia naisia kutsutaan. Päin vastoin, olen ihan oikea lajini edustaja ja voin vaikka nälkäisenä napata tuon Bambin, Tupsuhännästä puhumattakaan.

Nyt kun innostuin esittelemään koko jengin, voitkin äänestää kenet sinä haluaisit pääsi alle! Pieni kisa silloin tällöin on paikallaan. Sitten kun aika on eli vaikkapa Marian ilmestymispäivänä eli 18.3. illalla, joskus yhdeksän aikaan, arvon kaikkien suosikkiaan äänestäneiden kesken tyynyn, johon tulee suosikkisi kuva. Onko ok? 
Tarkasti sanottuna tee tämä 18.3.2018 klo 21.00 mennessä:

o valitse suosikkieläin
o kirjoita valintasi kommenttikenttään
o toivota itsellesi onnea ja julkaise kommentti

Viikonloppuna olin Vaasassa ripustamassa tyttären Evakontarina -valokuvanäyttelyä Vaasan kirjastoon. Näyttely on esillä 28.3.2018 asti toisen kerroksen Näyttelykäytävä Teemassa kirjaston ollessa auki. Ihana paikka tämä kirjasto! 
Minkähänlaista olisi olla kirja? Joku ottaisi käteen, lukisi takakannen, silmäilisi sisältöä ja tekisi valinnan. Olenko kiinnostava vai en. Aina yhtä jännää! Täytyykin miettiä tätäkin asiaa oikein ajan kanssa.


Koska kirjonta on vuoden käsityötekniikka, laitan tähän kuvan ommellen tehdystä luovutetun alueen kartasta. Kirjastossa on alakerran vitriineissä Karjalaseuran näyttely vanhoista esineistä ja myös tämä kartta on esillä.



Mukavaa alkavaa viikkoa!