Näyttelyt

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen muuttui Aprilliksi

Nyt alkaa olla ihana viiden päivän vapaaputki ohi ja huomenna alkaa arki. On tosi hyvä, että pitkän vapaan jälkeen ei heti tärähdä 5 työpäivän settiä, vaan ikäänkuin laskeudutaan rauhallisesti työelämään neljän päivän koeajalla ennen tosikoitosta.

Minulla oli kova vimma saada valmiiksi peitto keväisissä väreissä ennen pääsiäistä, mutta niin vaan jouduin tekemään sitä pääsiäislomalla. Tosin siinä välissä tein Lean pussukoista innostuneena peitosta ylijääneistä paloista tukirautapussukan.


Raision tilkkupäiviltä ostaa pamautin Tilkkutarhan Minnalta muutamat tukiraudat ja enempää niitä hautomatta testasin käytännössä kuinka niiden ompelu sujuu. Hyvin meni ja lisää on tulossa!


Todella kätevää, kun pussin suu on sitten ihan auki ja voi helposti ottaa kaikenlaisia tavaroita mitä siellä nyt sitten sattuu olemaan. Tässä on noin 20 cm raudat ja puolikkaan pussukan pinta on valmiina 30 cm leveä.


Pienen pääsiäispupun sisällä on valtava määrä sulklaamunia, tosin ihan pieniä. Pieni, nopea ja helppo työ. 

Mutta siihen peittoon!


Keväiset värit ja nimikin oli valmiina, siitä tulisi Pääsiäispeitto. Siinä se pötköttää tuoreella lumella! Pituus 90" (229 cm) ja leveys 57" (144 cm).


No ei tullut Pääsiäispeittoa vaan just ennen ristiäisiä vaihdoin nimeksi Aprillia!
Sopii siinäkin mielessä, että valmistui aprillipäivänä ja peitto näyttää heksagoneilta, mutta ne on tehty kahdesta heksan puolikkaasta eli ei ole ihan aitoja heksoja. 



Ensimmäistä kertaa kokeilin apuvälineenä teippiä. Se oli todella kätevää! Teippasin suoria viivoja (mutta ompelin kuitenkin hieman kiemuroitakin!) ja niitä pitkin olisi ollut helppo tikata peittoon suhtkoht suoria tikkauksia. Samaa teippiä voi käyttää muutaman kerran.



Teippien avulla tehtyjä tikkauksia käytin apuviivoina seuraaville tikkauksille koneen tikkauksenohjainta käyttäen. Kun ohjain kulkee aiemmassa tikkauksessa, tulee seuraava tikkaus koko matkalta tarkasti tietyn matkan päähän edellisestä.


Tausta täytyi kasata kahdesta palasta, koska mitään sopivaa kangasta ei löytynyt tarpeeksi isoa palaa. Eikä nämäkään täydellisiä ole, mutta mikä olisi? Ei kai mikään.


Pupun olin tehnyt joskus aikaa sitten ja muistin, että siinä on sama pohja kuin tähän oli tulossa taustaksi ja niin pääsi pupukin mukaan. Silloin tämän työnimi oli se Pääsiäispeitto. Kuvassa pupun seurana pääsiäislammas, joka oli jouluna jouluhirvi tai tarvittaessa sarvet pudottanut jouluporo. Tämä on semmoinen monitoimieläin, tarpeen vaatiessa vaikka koira.


Pupu on taustassa ja etupuolelle laitoin täämän pienen pienen palan keltaista, joka on oikeastaan koottu kahdesta vielä pienemmästä palasta. Halusin ehdottomasti sen tähän peittoon tuon norsun ja hiiren takia.


Keväisiä värejä, tosiaankin. Ja pikkulintuja, ovat varmaan muuttolintuja ja just tulollaan ja kaikki kissat voisi olla nimeltään Paju. Nuotit on taitaa olla jotain kevätlaulua. Ajattelin värejä valitessa, että pastilleja pitää olla. Sitten tajusin, että ei ne ole pastilleja vaan pastelleja! Karkkilakko tuo tullessaan kaikenlaista. Yhsi heksagon on halkaisijaltaan, reunasta reunaan 8".


Tikkaukset on siis suoria viivoja pystyyn ja hieman vinoon oikealle. Malli oli kiva tehdä ja selkeä edellisen, joka on pahasti kesken, työn jälkeen. Tässä blokki koostuu kahdesta palasta, kun edellisessä blokissa oli osia kymmeniä. En edes jaksa muistaa paljonko. Ostin Töölön Tilkkupajasta Hex n More-viivaimen ja tämä oli suurin heksagon, minkä sillä saattoi tehdä. Kätevä, timantin muotoinen viivain, jota tulen kyllä vastaisuudessakin käyttämään.



Yleensä laitan reunakantin koneella oikealle ja taitan nurjalle ja ompelen käsin. Nyt uudet meiningit ja ensin koneella nurjalle, 


jonka jälkeen koneella oikealle! Ihan tuli siisti, vaikka hieman epäilin, koska minulla on suoraa ommellessa tapana alkaa katselemaan ulos ikkunasta. Nyt pysyin kurissa ja järjestyksessä ja hyvin meni. Ehkä tähän uuteen kokeiluun oli syynsä sillä, että halusin saada peiton valmiiksi ja käsinompeluun olisi mennyt paljon aikaa, vaikka siitä pidänkin. Siis siitä ompelemisesta enkä siitä ajanmenosta.


Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän työhön! 
Melkein kesä!



Pientä pääsiäisliinaakin yritin, mutta en päässyt itseni kanssa sopuun kantista, niin jätin laittamatta. Jos sitten ensi vuodeksi selkeentyisi se valinta ja liinan voisi kanttauksen jälkeen ottaa käyttöön.


Sulosta on tullut jo melkein aikamies. Kohta on 2-vuotis synttärit. Lahjatoiveita kyselin, mutta taitaa toivoa herkkuja ja lisää isoja palloja. Sulo on hyvä kaikissa pallopeleissä, missä on isoja palloja. Golf ja squash ei sovi liian pienten pallojen takia, nielaisisi vahingossa ja sitten olisi iso ongelma edessä. Koris, futis ja lentis on sopivia lajeja. 

Aurinkoista huhtikuuta!

PS. Luonto-ohjelmassa sanottiin jotain sellaista, että jos on 5 lämmön puolella olevaa yötä ja saman verran (siis kaikki peräkkäin) aurinkoisia, lämmön puolella olevia päivä, niin lumet ovat kadonneet! Odotan tätä ihmettä!














maanantai 19. maaliskuuta 2018

kuka se voittaja nyt sitten on?

Hellurei!
Sunnuntai meni ja nyt ollaan jo maanantaissa. 
 Arvonta on suoritettu ja onnellinen voittaja on anonyymi, joka kirjoitti näin: 

Peitto on aivan ihana ja tarina mainio! Tupsuhäntä on oma suosikkini.Pupu unikaverina tuo levolliset unet niin Nonnalle kuin pienelle Eemil pojalle :)

Onnittelut  voittajalle! Laitahan sähköpostia osoitteeseen 
marletekee at gmail.com

 Lauantain vietin hyvässä seurassa heti aamusta alkaen. Auton nokka osoitti länteen ja kohteena Raision Tilkkupäivät. On se vaan niin mukavaa kerran vuodessa edes pyörähtää tuollaisessa tilaisuudessa. Vaikka ei tämä meidän kokopäivän retki ihan pyörähdys ollut.


Tästä työstä ei uskoisi, että se on tehty yhdessä! Raision tilkkurit on porukalla tehneet.


Työssä oli paljon pieniä, hienoja yksityiskohtia. Pyörällä lasketteleva nainen on jotenkin tutun näköinen. Outi Nyytäjä?


Tämä oli jännittävä työ! Sitä oli kiva katsella pitkään. Harmi, että tekijästä ei nyt ole tietoa.


Tiloja oli täytetty kekseliäästi. Melkein joka kolkkaan oli saatu katsottavaa. Tässä portaiden alle oli sisustettu lastenhuone. 


Paljon oli hienoja töitä, mutta tämä lehmä vei sydämen! Niin kaunis katse, että ei kellään toisella! Taiteilija oli Hanna Lystinmäki.


Anarkistiseen luonteeseeni sopivat nämä Karita Kriuskopfin riehakkaat naiset!
Niin on nättejä neitoja!

Päätän raporttini tähän ja kiitän vuolain sanakääntein kaikkia Tilkkupäivät järjestäneitä kiltoja ja Finnquiltin porukoita.
Oikein hyvät bileet oli ja ensi vuonna sitten Kankaanpäähän!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

eläimellistä menoa



Sain taas onnekseni tehdä yhdelle pikkuiselle peiton. 


Kaksi ensimmäistä olivat tyttöjä ja nyt tuli toinen poikavauva. Vauvan vanhemmat on hieman metsässä viihtyviä, semmoisia retkeilijöitä, joten nämä metsän eläimet peitossa sopi varmaan hyvin. Eläimet ovat Elizabeth Hartmanin kirjasta Delightful Desert. Kasvi on samaisesta kirjasta, mutta kukkaset jostain muusta. Peiton koko on 68 x 96 cm eli 27" x 38".
Välissä on bambu vanu ja tikkaus oikeaa revittelyä! Ihan vaan suoraa viivaa yritin ja hyvin onnistui , kun käytin apuvälineenä koneeseen kiinnitettävää ohjainta. Pidän yksinkertaisista asioista, kuten tuollaisesta ruututikkauksesta.


Jos lasta alkaa metsän eläimet pelottaa, voi aina näyttää hänelle näittä söpöjä ja rauhallisia lampaita. Unettavaa katseltavaa, taatusti.




Moi, olen Ricky Raaitahäntä!


Hieman arkana Tupsuhäntänä piileskelen tuon pystyyn kuihtuneelta näyttävän kasvin takana.


Ha-haa, minä en kuulu tähän joukkoon, vaan karkasin Elizabethin kirjasta Fancy Forest ihan tuon Tupsuhänennän takia. Minulla ei ole muuta nimeä kuin Kettu.


Tsauu! Kirjassa nimeni on Freya Fawn, mutta minua voi kutsua Bambiksi. Sääret, joita en teille näytä, ovat pitkät ja hontelot, mutta pysyn hyvin pystyssä, myös liukkailla keleillä. Tykkään kovasti seisoskella jonkun sievän pusikon lähellä ja luon sieltä viehkoja silmäyksiä ohikulkeville lajitovereille.


Moi, minä olen Pamela Puuma. Olen hieman erilainen puuma, koska viihdyn Suomen metsissä. Minua taidettiin ensin luulla ilvekseksi. En ole semmoinen puuma, miksi joitan tietynlaisia naisia kutsutaan. Päin vastoin, olen ihan oikea lajini edustaja ja voin vaikka nälkäisenä napata tuon Bambin, Tupsuhännästä puhumattakaan.

Nyt kun innostuin esittelemään koko jengin, voitkin äänestää kenet sinä haluaisit pääsi alle! Pieni kisa silloin tällöin on paikallaan. Sitten kun aika on eli vaikkapa Marian ilmestymispäivänä eli 18.3. illalla, joskus yhdeksän aikaan, arvon kaikkien suosikkiaan äänestäneiden kesken tyynyn, johon tulee suosikkisi kuva. Onko ok? 
Tarkasti sanottuna tee tämä 18.3.2018 klo 21.00 mennessä:

o valitse suosikkieläin
o kirjoita valintasi kommenttikenttään
o toivota itsellesi onnea ja julkaise kommentti

Viikonloppuna olin Vaasassa ripustamassa tyttären Evakontarina -valokuvanäyttelyä Vaasan kirjastoon. Näyttely on esillä 28.3.2018 asti toisen kerroksen Näyttelykäytävä Teemassa kirjaston ollessa auki. Ihana paikka tämä kirjasto! 
Minkähänlaista olisi olla kirja? Joku ottaisi käteen, lukisi takakannen, silmäilisi sisältöä ja tekisi valinnan. Olenko kiinnostava vai en. Aina yhtä jännää! Täytyykin miettiä tätäkin asiaa oikein ajan kanssa.


Koska kirjonta on vuoden käsityötekniikka, laitan tähän kuvan ommellen tehdystä luovutetun alueen kartasta. Kirjastossa on alakerran vitriineissä Karjalaseuran näyttely vanhoista esineistä ja myös tämä kartta on esillä.



Mukavaa alkavaa viikkoa!







sunnuntai 18. helmikuuta 2018

pyöreitä ja kulmikkaita


Ihan selvästi olen jäänyt koukkuun näihin heksagoneihin. Tämä oli nopea tehdä, koska heksoja ei ommeltu käsin muuten kuin mallineen ympärille. Palaset kiinnityivät taustaan työtä tikatessa. Tämä on seinävaate. Tosi tyhmä sana tuo seinävaate. Onko teidän seinillä vaatteita? Ai ei vai, kannattaisi hankkia, nythän on talvi ja pakkaset paukkuu. 
Joka tapauksessa tämä seinävaate on 40 x 40 cm ja pidän siitä kovasti. Pilkulliset kankaat on aina olleet suosikkeja, samoin raidalliset. Ostan aina kun muistan Love Patchwork and Quilting-lehden, jos vain muistan. Lehden mukana tukee aina jotain kivaa ekstraa, kuten nyt nämä pienet heksagon-mallit ja kangaspalat. Äkkiäkös niistä valmista syntyi!


Saman lehden edellisessä numerossa oli simpukoiden mallineita ja niistä syntyi tyyny. 


Laitoin tyynyyn paksuhkon polyestervanun ja tikkasin kaaria pitkin. Niistä tuli kivan pulleita. Pinta on ommeltu käsin, mutta tikkaukset reteesti koneella. Joku voi tietenkin ajatella, että kyllä olisi pitänyt käsin tikata, kun on muutenkin käsin ommeltu. Mutta siitä viis, näin oli parempi.


Aika hauska sattuma, että molemmissa töissä on hyvin samanlaiset värit. Tein tyynyn ensin, joten heksagonien värit tuli jälkeen päin. Karkkivärejä. Ehkä johtuu karkkilakosta! Täytyy herkutella edes väreillä. 




No kävin minä tänään Studio Makeen ravintolapäivillä ja jo nimestä voi päätellä, mitä siellä tarjottiin. Say With a Cake -kakkuja, marenkeja ja muita herkkuja.



Koska kirjonta on vuoden käsityötekniikka, kokeilin sitä tällä omalla yksinkertaisella tavalla vanhaan astiapyyhkeeseen. Ehkä jossain vaiheessa teen jotain hienoa kirjontaa, mutta ensin näitä yhdellä värillä kokeiluja. Tuo vasemmalla oleva eläin on kesken eli ei ole noin matalaotsainen. En vaan osannut päättää, tuleeko nalle, kissa vai koira. Yritän tehdä päätöksen tässä viikon aikana ja jatkaa pistelyä.

Melkein menin tänään hiihtämään, mutta en sitten jaksanut. Tikkailin valkoisella langalla valkoiselle pohjalle tuohon seinävaatteeseen. Sehän oli melkein kuin olisi valkoisilla hangilla hiihdellyt.

Hyvää hiihtolomaa!
(Jos sinulla sellainen on.)








maanantai 29. tammikuuta 2018

omat ja vieraat

Viikonloppuna oli se lintujen kirjauspäivä ja lauantaina minä seistä törrötin pihalla käännellen päätä jokaisen taivaalla liikkuvan suuntaan. Olin ottanut mukaan myös uuden kalenterikirjan, johon saatoin kirjoittaa kaikki tunnistamani linnut.



Heti ensimmäisenä huomasin tuon kirjassa olevan pöllön! No en minä sitä sitten kirjannut ylös. Sain kirjailtua ylös varpusia, harakoita, variksia, sinitiaisia, tavistiaisia, mustarastaita, naakkoja ja yhden käpytikan. Jotenkin hieman turhautti, taisin nähdä enemmän lentokoneita kuin lintuja. Laulava lintukoira ehdotti, että lähde keskustaan, hän on haistanut, että siellä jos missä on hienoja lintuja. No, mikäpä siinä, vein koiran sisälle ja lähdin yksin kaupungille. Lähtö oli niin vauhdikas, että kiikarit jäi kotiin.

Olen hieman oppinut suunnistamaan vainuamalla. Voimakkaasti jalat veti kohti Espaa ja kappas vaan, siellähän niitä lintuja oli vaikka minkälaisia!




Nämä linnut kuuluvat oikeasti Pistot näyttelyyn ja ovat osa Tupu Mentun teosta Elämäni linnut. Jos et ole vielä käynyt katsomassa näyttelyä, niin aikaa on vielä 24.2.2018 asti. Tämän vuoden käsityötekniikka on kirjonta ja näyttelyn töissä sitä on esillä monenlaisessa muodossa peräti 30 taiteilijan töissä.


Tässä on osa Mirja Marschin työstä Sydänmetsä. Taitaa olla mustarastas.
Näyttely on osoitteessa Etelä Esplanadi 4, Craft Corner, Helsinki.
Näe, koe ja inspiroidu!


Omat pistot syntyi siitä, kun pistelin muutaman nuppineulan tämän uuden neulakirjan flanellisivuille. 



Kirjan kansi on kaunista vanhaa käsityötä. Naapurin rouvalta saamastani vanhanaikaisesta päällyslakanasta oli käyttökelpoista enää pitsit ja niitä sitten silloin tällöin laittelen osaksi jotain työtä.

perjantai 26. tammikuuta 2018

viikonlopun rientoja

Perjantai-illan tervehdys!
Jos et ole käynyt äänestämässä, niin sunnuntaina on viimeinen mahdollisuus!
Älä missaa sitä.
 Viikonloppuna on myös BirdLife pihabongaus, jota voi jokainen harjoittaa omalla pihallaan. Tai jos naapurilla on paremmat eväät lintulaudallaan, niin kiikarit sinne suuntaan.


Olen varautunut minipienillä kiikareilla, joita todelliset lintumaakarit eivät ehkä edes kiikareiksi luokittelisi. Ei niillä kummoisesti näe, mutta voi vaikka katsoa, onko tullut tikkuja sormiin tai jotain muuta tärkeää. Joka tapauksessa olen varustautunut hyvin. Olen saanut valmiiksi yhden villasukan ja voin vaikka vaihdella sitä jalasta toiseen, jos on kylmä. Helmitaulun avulla lasken kuinka monta eri lajia näen. Pienet kiikarit säilyy hyvin uudessa lintukankaisessa pussissa.


Tämä ihanan lintukankangas on yksi ystävältäni yllärilahjaksi saamista kankaista. Kiitos paljon sinulle, Teje! Kiikareille ei voisi parempaa kangasta ollakaan, jos on lintuja menossa tarkkailemaan! En oikein tunne noita kankaan tyyppejä, mutta veikkaisin niiden olevan punatilhiä. Laitoin niille tuohon houkutukseksi pari punaista helmeä, luulevat niitä pihlajanmarjoiksi. Pussi on pieni ja vuoritettu ja tietenkin ryhtiä antamassa ohut laukkuhuopa. Mitä elämä olisi ilman ohutta laukkuhuopaa?! Jotenkin velttoa ja ryhditöntä. Luisuisin itsekin varmaan ihan kasaan. Tikkasin tuollaisia lentäviä lintuja, jotka liihottelevat pitäen toisiaan siiven kärjistä kiinni. 
Tilhistä tuli mieleen yksi pieni tarina. Olin silloin hyvin nuori, mutta tarpeeksi vanha asioimaan alkossa. Asuin kimppakämpässä ja minun oli määrä käydä ostamassa puteli kotimatkalla, niin kuin iltahyväksi. No poikkesin viinakauppaan, mutta en just vuoroni tullessa muistanut mitä piti ostaa. Selitin sitten vanhemmalle miespuoliselle myyjälle, että tiedäthän sen viinin, missä tilhet istuu puussa? Niin, ottaisin sellaista yhden pullon, kiitos. Vinosti hymyillen myyjä haki pullon Pihlajanmarja-viiniä eli tiesi mitä tarkoitin. Kaikenlaista sitä tuleekin mieleen. Tilhistä.


Lempi ja Sulo vai Sulo ja Lempi. Ovat niin samanväriset, etten heti meinannut tunnistaa, kumi on kumpi. Arvaa sinä!

Mukavaa viikonloppua!



sunnuntai 31. joulukuuta 2017

kiihkeä raportti



 Makeimmat jutut ensin, eli kaunis ja ihan liian hyvä suklaa! Tämän paksun ja melkein A4 kokoisen levyn saimme työpaikalle. Siinä ne vuoden viimeiset päivät menikin mukavasti suunseutu suklaassa. 




Useana vuonna minulla on ollut täällä blogissa joulukalenteri, jossa joinain vuosina luukku aukesi jokaisena aamuna, toisina taas harvemmin. Nyt ei auennut ollenkaan, ei ollut yhtään sellaista fiilistä, että hip-hei, nyt kalenteria tekemään! 


Sen sijaan sain aikaiseksi seinälle ripustettavan kalenterin, jonka jokaiseen lahjapakettiin voi laittaa pienen yllätyksen. Tosin itse hieman enemmän toiminnan ihmisenä laittaisin paperille vihjeen, mistä kannattaa yllätystä etsiä. Pienelle lapselle voisi piirtää asunnon pohjapiirustuksen ja siihen jalanjälkiä, joita pitäisi seurata. Ei tietenkään suorinta tietä, vaan hieman kierrellen vaikka saunan kautta! Kalenterin monesta lahjasta jäi puuttumaan numero, kun ei ollut käyttötarvetta. Kalenteri on 50 x 50 cm.


Teen varmaan kaksi kertaa vuodessa näitä hengenpelastajia! Kivoja pieniä juttuja, joita voi laitella vaikka kirjekuoreen tai tunkea naapurin postilaatikkoon. Ellei sitten halua itse olla kuin joulukuusi täysissä valoissa tuolla pimeydessä.
Ehkäpä alan laittamaan niitä salaa ihmisten takkeihin! Junassa, bussissa, kaupan jonossa ja ties missä! 


Sulo sai joululahjaksi uuden, entistä isomman pallon. Vanha on taas pesukonetta vailla. Uudesta en tiedä, mahtuuko edes koneeseen.



Joulun olinkin oikein hyvässä flunssassa eikä jouluruoat maistuneet miltään. Ihan sama, oliko suussa kinkkua vai bataattilaatikkoa, maku oli sama eli mauton. Suutuntuma antoi hieman vihjeitä siitä, mitä sinne höpöttimeen oli joutunut. Mutta tavallaan kivaa sekin, siis kipeily. Heräsin ja vähän ihmettelin, sitten menin jo nukkumaan herätäkseni taas hieman haahuilemaan. Ainoa jouluruoka, jonka tein, oli kylmäsavulohikääryleet. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että se on se jouluruoka, joka pitää aina olla. Ilman lohirullia ei joulu ole joulu. Leivoin itsellekin yllätyksenä aattoiltana joulutorttuja. Teki mieli kahvin kanssa jotain. No olisi voinut jäädä leipomatta, maistuivat pahvilta. Olisi minulla ollut parikin kaunista pientä pahvilaatikkoa, tortut ei olleet edes kauniita.


Jonain päivänä virkosin ja ompelin pienen koiratyynyn ihan vaan siitä ilosta, että olin pystyssä ja tein mitä huvitti. En esim. pahasti kesken olevaa mysteerityötä.



Ennen joulua tein ystävän toiveesta avainkoteloita. Näyttävät nukkien kahvipannujen myssyiltä.


Joululahjoiksi ompelin muutamia pussukoita. Vihaan edelleen tuota sanaa, mutta ei ole parempaakaan. Kukkaro on pieni, kuten kuvasta näkyy, sisälle sopii kortit ja jokunen kymppi. Jos sattuu olemaan. Isompi oli muistaakseni noin kaksikymmentäviisi senttiä leveä ja alle kaksikymmentä korkea.



Imatran reissulta mukaan pääsi pieni punainen hippo. Aika kaukaa haettu, kun olisin sen ihan tuosta naapuristakin voinut hankkia. Filantropiaa tuettu kympillä. Vihreä jouluhirvi on omien kätten töitä. Vähän niinkuin vahtii tuota Keniasta asti matkannutta hippoa, ettei vaan karkaa karsinastaan.


Olen varautunut hyvin tulevaan.
Tiedän mihin mennä ja milloin.
Tosin vielä en ole mitään tähän ihanaan
seinäkalenteriin laittanut, on niin tuore vielä.
Mira Malliuksen piirtämä.
Tuo villisika on aika raju aloitus vuodelle, mutta eiköhän se siitä 
kevättä kohden kevene.

Ai missä se kiihkeys? No ei sitten niin missään! : D

Erinomaista vuotta 2018!