maanantai 24. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 24


                                                             Näiden sydänten myötä


         Toivotan kaikille lukijoilleni Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Vuotta 2008!


              


              


                            


                            

sunnuntai 23. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 23


                              


Tänään luukusta paljastuu kaunis antiikkipöytä. Ostin sen ihan itselleni joululahjaksi ystäväni antiikkimaailmasta. Se on tamminen jugend pöytä. Pöydän koko on 50x50 cm, mutta kun nostaa nuo roikkuvat kolmiot ylös, siitä tulee 70x70 kokoinen. Nostamalla yhden kolmion, kaksi tai kolme, saa pöydöstä aina eri muotoisen ja kokoisen. Olen aivan ihastunut tuohon pöytään! Näin sen jo kuukausi sitten ekan kerran ja sen jälkeen se on pyörinyt päässäni koko ajan. Nyt olen sitten onnellinen pöydän omistaja!

lauantai 22. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 22


                 


                     Pienelle tytölle pieniä patalappuja ja tietenkin mökin mallisia!


Lappuset on tehty niin, että niitä voisi oikeastikin käyttää eli välissä on vanu, jonka toinen puoli on teflonpinnoitteinen. Nyt on laudoitus tehty ihan koneella aikaa säästääkseni, mutta kukat on käsin puuvillalangoilla. Ne on ehkä muliinilankoja tai semmoisia hieman kiiltäviä ristipistolankoja, en oikein tunne niitä, kun ristipistot eivät ole astuneet elämääni.


 

perjantai 21. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 21


Hui kauhistus! Tänään luukusta on lennähtänyt sohvallemme kesäinen sorsa.


                              


Kyseessä on Ukolle tekemäni joululahja. Ohje on kotoisin samaisesta Suuresta Käsityölehdestä kuin piparipatakinnaskin. En jaksanut lukea työohjeita, vaan kasasin sen miten parhaaksi näin. Eläinkuosisia kankaita eikä tekosäämisköitä ollut saatavilla minun varastoista ja teinkin niistä kankaista mitkä sopivimmiksi katsoin. Sitä paitsi Ukko pitää enemmän kukallisista sorsista kuin lehmäkuvioisista. Linnun pää on paksua froteeta ja nokka sekä pyrstö vohvelikangasta joiden väliin laitoin punaista ensteksiä. Se tekee niistä vahvemmat, ei mene hampaat heti läpi. Täytteenä on kangassilppua ja vanua. Ai niin, nokan sisällä on vanuun käärittynä kulkunen! Hieman jouluisaa tunnelmaa tuomaan.

torstai 20. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 20


                     


Suurikäsityö-lehdessä olevan mallin mukaan tein patakintaan odottamaan piparien paistotalkoita. Nopea työ toteuttaa ja kaikki tarvikkeetkin löytyi kotoa. Nyöriin piti vain tehdä pieni harmittava jatkopala, kuvassa jääkin juuri tuon pikku possun alle. Yleensä olen leiponut piparit jo aijat sitten, mutta nyt tyttären pyynnöstä leivomme ne vasta kun hän kotiutuu eli lauantaina. Ihan hyvä niin, silloin on varmaa, että pipareita on jäljellä vielä jouluaattonakin! niin, siis tytär haluaa syödä myös taikinaa, siksi tuo toivomus, että "mamma sopiiko, että leivotaan vasta sitten kun olen tullut kotiin". No sopii tietenkin, kahdestaan se on hauskenpaakin ja on kaksi vahtimassa, ettei kaikki pala.

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 19


 Voin mainiosti laittaa kalenteriin joitain joululahjoiksi meneviä juttuja. Nämä tossut saa äitini. Pesukonehuovutetut easy-langasta neulotut tohvellit ovat saaneet hieman piristystä neulahuovuttelusta. Käytin siihen Huopanen-lankaa, koska siitä oli helppo tehdä tuommoista nauhakoristetta.


                    


                    

tiistai 18. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 18


Tänään tekee ensiesiintymisensä uunituore hiirineiti. En ole vielä keksinyt hänelle nimeä, mutta keksi sinä!


                              


Hiiri on ommeltu valkaisemattomasta puuvillasta ja täytteenä sitä semmoista pientä pallerovanua. Vaatteet tein tilkkutyökankaista, Silmät ja nenä on tehty muutamalla pistolla puuvillalangalla.


                             


                               "Ooh, lähden tästä hommiin!"


                            


                             "Pitkä maatka, vetää ihan takakenoon."


                           


                            "Olen joulunajan ovikoriste ja yritän saada meille tulevat


                            ihmiset iloiselle tuulelle. ; )"


Tämä neiti on nyt sitten virallisin juhlamenoin ristitty Hilda Rosalinaksi. Kiitos nimiehdotuksista, Valmaa en voi käyttää, kun tunsin ennen yhden Valma-nimisen naisen ja hänenstä olevat muistot eivät millään sovi tähän hiirulaiseen!

maanantai 17. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 17


Onneksi annoin itselleni luvan laittaa tähän joulukalenteriin kuvia muustakin kuin käsitöistä. Meinaan nyt ei ole mitään valmista, joten mukaan pääsevät jouluiset enkelit. Olen ostanut nämä söpöliinit Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä joskus ja yhden kerralaan. Niitä pitäisi olla kolme, mutta yksi on lentänyt jonnekin.


                                  


Enkelit ovat tehty paperimassasta, hiukset narusta ja siivet sulista. Sädekehät ovat rautalankaa. Minusta ne ovat liikuttavan näköisiä. 

sunnuntai 16. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 16


                  


Tänään, kun päivitys tulee näin myöhään, voikin laittaa näytille iltatee mukeja. Kuva on surkea, taitaa akut olla heikossa kunnossa, kuten minäkin rankan työpäivän jälkeen.

lauantai 15. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 15


                                    


Tämän päivän "luukusta" tuli jouluinen näppipyyhe. Tein näitä enemmänkin, mutta yhteiskuva on niin huono, että laitan sen kun saan otettua uuden kuvan. Näissä uusissa näppiksissä frotee on paksunpaa kuin aiemmissa versioissa. Puuvillakankaat ovat varastojen kätköistä. Ne on ostettu sillä mielellä, että jos joskus tarvitsee ja nyt tarvittiin.


Iltatäydennystä kuviin, eli tässä koko tusina.


                     


                              

perjantai 14. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 14


Kymmenen päivää enää ja on jo aatto! Missä on lumet? Minä tarvitsen hieman lunta, jotta pääsisi joulufiiliksiin! Hm. ja tämä työhuone pitäisi siivota kaikista kankaista ja langoista ennen kuin tytär saapuu. Muuten hän saa slaagin, tämähän on hänen entinen huone ja nyt minun käytössä muuttunut käsityökamariksi.


Tämän päivän luukusta kurkistaa eläimiä, niissä on hieman väriäkin.


                   


Kissa, kettu ja koiranpentu sulassa sovussa. Kaikki ovat nauttineet kilon jyviä ja sillä he pärjäävät loppuelämänsä. Takkina kaikilla pellavaa. Kissan naaman kuviot tehty käsin puuvillalangalla, ketun koneella ja pennun neulahuovuttamalla.

torstai 13. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 13


Nyt, kun en voi tietää päivän säätä vielä, uskotaan auringon paistavan ja näin ollen voin taas laittaa jotain harmaata...


                    


eli lapaset. En ole lapasia tehnytkään vuosikausiin ja nämä olen virkannut. Langan ostin messuilta, sieltä laamojen ja alpakoiden vierestä. Langan nimi on La Alpaca kaksinkertaisena, koukku oli no 5 ja ohjeen sain lankojen mukaan. Lankaa meni vajaa 100 g. Nuo valkoiset koristelangat ovat ihan omasta päästä ja ne on teetee-alpakkaa. Sisäpuolelta lapaset on harjattu, joten ne on hyvin, hyvin pehmeät.

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 12


Näin aurinkoisena päivänä on oikein esitellä harmahtavaa villasukkaa! Harmaana päivänä se saisi kaiken tuntumaan vielä harmaanmalta.


                     


Lankana on se jokin, missä on jojobaa ja aloeveraa. Mukava lanka neuloa, pehmoisen tuntuista käsille ja tietenkin myöhemmin myös jaloille.

tiistai 11. joulukuuta 2007

joulukalenteri, 11


Vaihdoin tämän sivupohjan hieman ajankohtaan sopivammaksi ja aloitan joulukalenterin pidon. Jokaiselle päivälle minun pitää nyt tästä päivästä lähtien laittaa jokin kuva jostain käsityöstä. Jos minulla ei kertakaikkiaan ole mitään uutta valmista, olen pitkällisten neuvottelujen jälkeen antanut itselleni luvan laittaa kuvan jostain mieleisestä jouluun liittyvästä esineestä. Ja pieni tarina kuvan alle josta selviää mistä on kysymys. Siis aloitetaan!


                    


Niiltä kädentaidonmessuilta ostin teetee-alpakkalankaa ja mukaan tuli ohje rannekkeista joissa ristiin meneviä silmukoita. Kuten tavallista, en onnistunut ohjeen mukaan saamaan lainkaan samannäköistä jälkeä kuin messuilla näkemäni ranneke oli. Purin sotkun pois ja tein miten parhaaksi näin ja tämmöiset syntyivät. Täytyy sanoa suoraan, että neulominen oli yhtä tuskaa, silmukat putoilivat ja katosivat ties minne ja apupuikkokin katosi muutaman kerran. Kidutuksesta huolimatta tai juuri sen vuoksi rannekkeet ovat mieluisat, ihanan pehmeät ja kauniit.


Minulta on ompelukoneen parsintapaininjalka kadonnut. Raivostuttaa, kun tarvitsisin sitä juuri nyt. Luulen, että se on tahallaan mennyt jonnekin piiloon, kun on kuullut huhuja siitä, että saatan ostaa uuden koneen ja vanha menisi kaikkine osineen vaihdossa. Ehkä se ei halua muuttaa meiltä mihinkään, on kai kiintynyt tuohon koneen pieneen tarvikelaatikkoon, jossa se on lähes koko ikänsä saanut makoilla rauhassa. En millään jaksa alkaa etsimään mokomaa kapinetta, etenkään, kun mies sanoi, että on ehkä nähnyt sen jossain oudossa paikassa. Kuvittelin, että täällä työhuoneessahan se ilman muuta on. Onko joltain muulta kadonnut tuo samainen kapine ja mistähän se sitten löytyi? Niillä saattaa olla taipumus mennä tiettyihin paikkoihin, jotka ovat minulle täysin hämärän peitossa. En ymmärrä niiden elämää ollenkaan.

maanantai 3. joulukuuta 2007

marraskuun tekele


Omituisten Marraskuun aiheena oli jännittävästi kangasmanipulaatio. Jos olisin varustettu ennakkoluulottomuudella, kokeilunhalulla ja ties millä muulla erityistaidolla, olisi tuosta aiheesta saanut vaikka mitä aikaiseksi. En saanut itseäni piiskatuksi mihinkään villiin kokeiluun, vaan ihan perinteistä hömppää toteutin. Kankaana pellava leikattuna noin 5 sentin neliöiksi, toisella puolen tukeva vanu ja vapaata tikkausta koneella. Tästä saattaa joskus tulla laukku, mutta koska, se on arvailujen varassa. Tikkauslanka on hienon näköistä liukuvärjättyä, liukasta ja kiiltävää.


           

torstai 29. marraskuuta 2007

pieni ripaus väriä


Ne ruskeat tossut ovat saaneet hieman piristystä pintaan neulahuovutuksella. Sain tökittyä kaikki kukat neulaa katkaisematta. Ja se on jo kehitystä. Tuli hieman mieleen kevät kun maa on aika ruskeaa, mutta valkovuokot kukkivat. Paremmat nämä näin on kuin pelkkinä ruskeina.


              


Kuvasta näkee myös tämän hetkisen Helsingin pohjoisosan lumitilanteen, eli lunta on hieman.  

puhtaat näpit


Muutaman näppipyyhkeen olen saanut tuherrettua muiden hommien välissä. Nimitän noita ruoanlaittopyyhkeiksi, koska semmoinen on kätevä kiinnittää vyötäisille ruokaa laittaessa ja leivonnassa. Siihen voi aina pyyhkiä käsiään välillä ja heittää sitten pyykkikoriin. Aika kivoja pikkumekkoja niistä tuli.


             


             


Kädentaidon messuilla kaikkein parasta oli laamat ja alpakat, myös lankoina. Jos asuisin jossain maaseudun vanhassa kansakoulussa tai vastaavassa paikassa, hankkisin oitis laamoja, alpakoita, pari ponia, paljon koiria ja lampaitakin voisi olla. Pari pörhäkkää kissaa olisi hyvä olla myös. Eläinten, siis muiden kuin koirien hoidosta en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta ostaisin opaskirjoja ja voihan olla, että saisin kauppojen mukana kunnon käyttöohjeet. Haaveilut sikseen, nyt on tehtävä oikeita töitä. 

torstai 22. marraskuuta 2007

kuuma kolli ja kelpo kettu


Talven kylmiä odotellessa tein muutaman suoraan mikrosta harteille nakattavan lemmikin. Molemmat ovat pellavaturkkisia ja syöneet kilon verran ohranjyviä. Harmi, että en omista kirjovaa ompelukonetta, vaan ihan ite täytyy silmät ja suut surruuttaa. Ei ole pelkoa, että tulisi tasan saman näköisiä veijareita, vaan jokainen on ihan vaan ittensä näköinen.


                


Kettu ja kissa ovat "katulapsien" kavereita. Kasvot tässä lähempää kuvattuna.


          


Kissalla on hyvin ystävällinen ilme, mutta kettu on hieman arvaamattoman näköinen. Molemmat ovat kyllä kovin kilttejä ja helppoja kasvatteja, ei tarvitse edes ruokkia eikä ulkoiluttaa, eikä missään nimessä ikinä pestä! Löhöilevät sohvalla taii nojatuolin selkänojalla aina valmiina hyppäämään harteille.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

pari mokaa ja muuta kivaa


Jihuu! Eilen sain heitettyä kamalan suuret tossut ja laukun pesukoneeseen ja jännittelin siinä, että mitä sieltä tulee. Tossut on aika ok. Tosin niihin aion vielä neulahuovuttaa jotakin piristystä, ehkä valkeita kukkia.


           


Kuvassa ne on hieman vinkuralla, kun en laittanut mitään sisälle kuivumisen ajaksi. Siis unohdin. Laukusta tuli aivan kamala! En tiedä mitä sille tekisin, jotta siitä tulisi jotenkin siedettävä. Se on niin epäsuhtainen, aivan liian matala leveyteen nähden. Ihme, että nuo tossut tulivat oikean kokoisiksi. Edellisen postauksen mallitilkusta laskeskelin silmukoita ja senttejä. Samalla tavalla laskin laukunkin koon, mutta pieleen meni. No ei se erityisemmin harmita, kun nuo tossut olivat tärkeämmät, laukku ihan höpöhöpöä. Huovutusneulojakin olen jo ostanut. Älkää nyt repeilkö, tässä tämä laukku on koko komeudessaan! Korkeutta 19 cm, mutta leveyttä onkin sitten ahlhaalla 36 ja ylhäällä 34 cm. Tässä voi kantaa kilon spgettipakkauksen kautasta, ei muuta.


             


Ruma kuin mikä, ei voi muuta sanoa. Kuuluu osastoon mokat. Toinenkin moka sattui. Virkkasin salomoninsolmuilla kaulaliinaa äidiltä saamistani langoista. Kun kerä loppui, nappasin äkkiä pussista uuden sitä sen kummemmin katsomatta ja kun tyä oli valmis, huomasin, että jatkolanka ja hapsut tuli tehtyä hieman kiiltävästä, semmoisesta kullanhohtoisesta langasta! Ei haittaa, mutta en kyllä anna sitä kummitytölle, kuten olin ajatellut. Selitykseksi tähän mokaan sanottakoon, että katsoin samalla jännää leffaa ja toinen selitys on , että en tiennyt niitä lankoja olevan kahden laisia.


            


Kuvan pipo on Modan pitsineulepipo, nyt ruskean ja beigen sävyisenä. Lankana Alpakka. Tästä tuli paljon parempi kuin edellisestä, paitsi värit. Harmaa-valkea yhdistelmä on väreiltään mieluisampi.


Nyt odottelen innolla perjantaita, koska aion koko päivän luuhata Kädentaitomessuilla. Leikkasin oikein Kotiliedestä alennuskupongin sisäänpääsyä varten. Kun sanoin miehelleni, että menen messuille perjantaina heti aamusta ja mainitsin siinä samalla, että ne on sunnuntaihin asti. Hän katsoi hölmistyneenä ja kysyi, että et kai sä siellä koko viikonloppua ole. Harmi etten voi olla, kun lauantai ja sunnuntai on työpäiviä!  Olen hiippaillut monissa blogeissa tutkailemassa, josko joku on käynyt Tampereen messuilla ja mitä kivaa sieltä on löytynyt. Kaikenlaista on bloggareiden kasseihin kadonnut. Olen tässä psyykannut itseäni, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa eli jos näkee jotain hemaisevaa lankaa, ei saa ostaa, jos ei tiedä mitä siitä tekee. Tämä omatoiminen psyykkauskurssi on vielä pahasti kesken, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

hahtuvaa


Kauan aikaa olen pohdiskellut noita huovutusjuttuja ja vihdoin viimein sain edes kokeiltua neulahuovutusta. Sehän oli tosi kivaa, mutta neula katkesi. En tiennytkään, että ne ovat niin heikkoja tai sitten runnoin liialla voimalla tai muuten vaan tekniikka on hakusessa. Koekoristelin konehuovutuksessa ollutta mallitilkkua. Olen jo neulonut samasta langasta tossut, mutta en ole ehtinyt niitä vielä huovuttamaan. Työn alla on myös näppipyyhkeitä. Äiti toi mallikappaleen, oli ostanut jostain Hollolan käsityökaupasta ja toipa myös samalla froteitakin kolmea väriä. Että niitä nyt ompelen.


             


Hieman nämä koristelut ovat kolhon näköisiä, puuttuu semmoinen herkkyys. Vaatii lisää harjoittelua, kunhan saan hankituksi uuden neulan tai taidan samantien ostaa useampiakin. Oranssista hahtuvalangasta tehty sydänkoukero onnistui parhaiten. Langasta on paljon helpompi tehdä. Valkoisesta kukasta pidän myös.

perjantai 9. marraskuuta 2007

palkinnot esittäytyvät


Blogin vuosipäivän arvonnan palkinnot ovat perillä, joten esitellään ne nyt tässä. Jostain syystä jämähdin noihin teejuttuihin ja sen mukaiset oli palkinnotkin. Tytti sai tämän teetalon. Täytteenä tietenkin teetä.


                     


                      tämä on takapuoli ja ...


                     


...tämä etupuoli. On siellä oikeesti sitä teetäkin, nu joulupukit vaan tahtoi änkeä tuohon eteen. Lohdutuspalkinnoiksi Esikolle, TilkkuKaijalle ja Wiiksille tein teekupit. Idean sain Millamin sivuilta olevasta linkistä. Ne oli niin söpöjä. Jos ei tarvitse tuollaista teekuppia, jossa voi pitää mukanaan mieliteetään vaikka töissä tai retkellä, saa kupista pikku vaivalla kolikkokukkaron. Ottaa vaan kupin korvan irti ja teepussin pois roikkumasta vetoketjusta, niin kukkaro on valmis. teekuppeihin en saanut montaakaan teepussia mahtumaan, mutta eihän sitä tarvitse koko varastoa mukanaan raahata.


              


Kuva jäi epähuomiossa vaakaan, mutta väliäkö tuolla.

koukun pitäisi jo suihkia


Pikainen postaus ennen iltateetä. Äitini kävi kylässä ja olin kysynyt häneltä etukäteen, josko olisi tarpeettomia ihan pieniäkin keriä ruskean, keltaisen tiilenpunaisen, okran tai sinne päin-lankakeriä. Tarvitsen niitä siihen vapaavirkkaustyöhön eli torkkupeittoon. Ja hänellä oli! Kaksi suurta muovikassillista.


           


Nuo ruskeat vyyhdit ovat liian paksuja tuohon työhön, mutta neuloin mallitilkun ja heitin sen koneeseen ja sehän huopui hienosti! Siitä voin tehdä vaikka tossuja tai pannumyssyn! Torkkupeittokin on edistynyt jonkun verran, pituutta on jo noin 120 cm ja leveyttä reilut 50cm. kyllä se vielä joskus valmistuu, uskon minä.


            


                      


                              Lähempää tarkastelua varten.

torstai 1. marraskuuta 2007

urospuolisen onnettaren valinnat


   Tänään suoritimme yhdessä Ukon kanssa blogini yksivuotisen elämän kunniaksi järjestämän arvonnan. Pyysin lukijoita kertomaan jostain käsityömokasta ja jokainen kommenntilkootaan nimensä jättänyt oli mukana arvonnassa. Oli kiva huomata, että muutkin tekee mokia, hauskojakin! Laitoin jokaisen nimen paperilapulle ja taittelin ja taittelin, sitten heitin ne lattialle ja sanoin Ukolle maagiset sanat, nosta tavara. Hieman hämmentyneenä katsoi minua, että no jopas jotakin, heitellään roskia lattialle ja sitten vaaditaan toiset siivoamaan! Nopeasti Ukko tajusi, että tässä on varmaan joku juju ja  haisteli lappusia tarkkaan. Pitkän nuuskuttelun jälkeen yksi lappu katosi koiran suuhun ja sieltä se sylkäistiin minun käteen. Paperissa luki Tytti! Onneksi olkoon!   


                   


Ukko innostui hommasta niin kovasti, että otti useamman lapun suuhunsa ja toi minulle. Niissä oli nimet Esikko, Wiiks ja TilkkuKaija. Tarkoituksena olikin, että lähetän myös toisen palkinnon, mutta enhän minä näistä kolmesta voi yhtä valita, kun Ukko oli sitä mieltä että kaikki kolme tai ei mitään!


Eli varsinainen ykköspalkinto Tytille (ha-haa, et tiedä, vaikka olisi juuri tuo pipo) ja kolme pientä lohdutuspalkintoa Esikolle, Wiiksille ja TilkkuKaijalle! Laittakaa yhteystietonne sähköpostilla, niin alkuviikosta pistän pakettia postiin!


 

maanantai 22. lokakuuta 2007

löytöjä


Käväisin eilen kirppiksellä ja tällä kertaa löysin sitä mitä olen jo pitkään hakenut, eli rottinkisia sankoja. Tosin näissä sangoissa on laukut mukana, mutta nehän saa irti. Maksoivat vain euron kappale, jihuu!


                  


Tuo vihreä laukku on ihan ok noinkin, mutta saataa sille käydä huonostikin. Iänikuiseen vapaavirkkaustyöhön sopivia lankoja löytyi myös. Ruskeaa oli 250 g, hinta 2 € ja sinapin väristä 170 g, 1,50 €. Valkea lanka maksoi euron ja pienen pieni vihreä tuli kaupan päälle. Noista löydöistäni olin ihan innoissani ja se vapaavirkkauskin on edistynyt, ainakin vähän.


Vielä on aikaa reilu viikko ottaa osaa tähän kisaan. Kommenttilaatikkoon vaan joku käsityömoka ja jos ei sellaista ole, ihan pelkällä kommentoimalla olet mukana arvonnassa! Yllätyspalkinto saattaa olla muutaman klikkauksen takana!

lauantai 20. lokakuuta 2007

hyvälle tuulelle


Kävin eilen Malmin kirjastossa ja siellä oli keskeneräisten käsitöiden näyttely. Töitä oli laidasta laitaan; neuleita,virkkauksia, ompeluksia,huovutusta, kirjontaa ja olipa siellä koivun pahkakin, josta oli pitänyt tulla kuksa tai vati. Jokaisen työn vieressä oli pieni tarina, josta kävi ilmi mitä oli ollut tarkoitus tehdä, kenelle ja miksi työ oli jäänyt kesken. Tarinat olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Näytteillä oli kaunis huovutustyö, josta oli pitänyt syntyä liivi. Tekijä ei ollut ehtinyt kurssillaan saada aikaiseksi kuin takakappaleen ja siitäkin oli tullut liian suuri. Hän oli ottanut loppuvillat kotiinsa aikoen valmistaa työn loppuun. Villat olivat päätyneet varastoon, josta hän sitten joskus oli ne löytänyt. Villoissa oli ollut paha haju ja hän oli heittänyt ne roskiin. Takakappaleen hän säästi ja ajatteli tehdä sitten isälleen pilkkipallille muutaman lämmikkeen. Isä ehti kuolla ja liivin takakappaleelle ei ollut sitäkään käyttöä. Niin se päätyi näyttelyyn. Neuleista jäi mieleen iso pipo, jonka tekijä oli ajatellut miehelleen lahjaksi. Kaunis kirjoneuleinen pipo, mutta valtavan suuri. Jo neulomisen alkuvaiheessa hän oli huomannut, että taitaa tulla iso, mutta ajatellut miehen paksujen hiesten jotenkin kompensoivan koon. Pipo oli kyllä niin mahtavan kokoinen, että tosi valtava afro olisi miehellä pitänyt olla. Tekijä totesikin kertomuksessaan, ettei ole koskaan nähnyt niin isoa päätä, johon pipo olisi ollut sopiva. Oli siellä kireäkin pipo. Jonkun nuoren innostuneen miehen tekele. Innostuneen siinä mielessä, että tarinassaan ajatteli virkkailevansa niitä myyntiin. Bisnes kuoli ensimmäiseen yritykseen.


Selailin paikalla ollutta vieraskirjaa ja poikkeuksetta näyttely oli saanut ihmiset hyvälle tuulelle. Kommenteista kävi myös ilmi, että monelle se oli ollut tavallaan huojentava kokemus, koska omista kätköistä löytyy niin monia keskenjääneitä. Kuulun tähän ryhmään, ehdottomasti.


Yhteen kesken jääneeseen pipoon liittyi myös hauska juttu. Tekijä oli ollut  Lapissa ystävänsä kanssa ja ystävällä oli ollut omatekemä hieno kirjoneule pipo. Joku mies oli ihaillut afterskissä tätä pipoa ja ystävä oli tehnyt diilin; tanssita ystävätärtä ja hän neuloo sinulle samanlaisen. Mies oli tanssittanut neitoa koko illan ja antanut osoitteensa, minne pipo pitää lähettää. Jopa pää oli mitattu, jotta tulee sopiva. Neito hankki kotiin palattuaan langat ja puikot ja ystävänsä ohjeiden mukaan alkoi neulomaan. Pipoon tulevista poron kuvista hän oli tehnyt kaaviot ja työ alkoi luistaa. Loppupuolella hän sitten oli alkanut miettiä, oliko se tanssiminen tämän väärtti? No ei ollut ja työ jäi kesken. Jännää, miten erikoisista syistä ihminen alkaa neuloa. Vaikkapa tanssin takia. Tarinasta kävi ilmi, että kyseessä ei ollut mikään käsityöihminen, joka tuosta vaan tekaiseen herralle pipon.


Jos haluat ilahduttaa ihmisiä, niin järjestä kotiseutusi näyttelytiloihin, esim kirjastoon vastaava näyttely. Jos omista nurkista ei löydy tarpeeksi keskeneräisiä, kysele naapureilta ja ystäviltä. Voisi olla hauska kokemus olla mukana tämmöisessä näyttelyssä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

katulapsia


                    


Olen kaurakoira. Minulle on kerrottu, että kun olin syntymässä, minusta piti tulla kissa. Siinä loppuvaiheessa sitten huomattiin, että pääni muistutti hevosen päätä ja jouduin leikkaukseen jossa minusta muotoiltiin koira. Olen katukoira ja jollain kujalla tapasin tämän katukissan.              


             


Kerroin sille, että minustakin piti tulla kissa ja siksi se kiusii minua välillä. On niin vitsikäs ja viekas. Kutsuu minua ki-he-ko-koira nimellä, vaikka oikeasti olen Surku. Mokoman kissan nimeä en edes tiedä, ei ole esitellyt itseään. Virnistelee vaan, jos kysyn. Useinmiten me ollaan ihan hyviä kavereita. Me molemmat olemme tottuneet sekä kylmään että kuumaan. Mutta vettä me ei siedetä! Saatamme alkaa vihertää, jos meidät kastellaan! Emmekä tietenkään pidä siitä, että meitä revitään korvitsa tai hännästä. Meillä on semmoinen taito, että saatamme pudottaa häntämme, jos siitä ruvetaan vetämään.

perjantai 12. lokakuuta 2007

Tea House uudessa kodissaan


Tea.Time vaihdokkini on saapunut uuteen kotiinsa Wiiks'n luokse. Koska olen innokkaasti tehnyt mökkiaiheisia juttuja (patalappuja ja viinitaloja), niin tästäkin tuli mökki tai tarkasti sanottuna Tea House, jossa tarjoillaan Yogi-teetä ja hieman muitakin.


                        


Edestä talo on tämännäköinen. kolmella sivulla kulkevan vetoketjun avattua paljastuu sisältö.


                       


Vuorina on jälleen kerran kahvipussia, sorry, jonka pesin moneen kertaan, että sain kahvin tuoksun pois. Välissä patalappuvanua.


                      


Takapuolella kello, joka ilmoittaa, että nyt on Tea Time.

torstai 11. lokakuuta 2007

sotkut selviksi


Juuri parahiksi, kun aamulla nurmikko oli jo riitteessä, valmistui sotkukasasta pipo! Sitä vinopitsiä. Toisenkin jo aloitin.


             


Lankana teetee alpakka ja ohje on Moda/5. Hui, minun silmäthän tuijottaa tuolta pipon alta.


 

tiistai 9. lokakuuta 2007

Tea. Time!


Katsokaapa mitä minä sain tänään postista!


                   


Parini Wiiks oli tosi nopea. Tämä on aivan ihana Tea Tree! Idea on loistava ja sopii tähän vuodenaikaan. Ihan on kuin syksyinen puu, kun kauniin väriset teepussit roikkuvat oksilla. Olen tosi onnelinen! Teet ovat Nordqvistin Teetaivasta eli suosikkejani.  Nimetkin ovat houkuttelevia, kuten  Karibian aurinko, Uskollinen Ystävä, Sadepäivän ilo, Viisasten tee, Valkoinen tee ja mukana oli myös Twinings'in Green Tea & Apple. Uskomattoman ihana vaihtari.


                   


Tässä kuva, josta ymmärrätte paremmin tämän puun. Puulla on jalka, johon se nostetaan pystyyn ja sitten teepusseja laitetaan roikkumaan rautalangasta tehtyihin kiemuroihin. Kuinka joku voi keksiäkin tuommoisen idean? Mukana oli myös kaunis teepannu-kortti. Suuret kiitokset halausten kera Wiiksille!


 

maanantai 8. lokakuuta 2007

ravintoa


Pitkästä aikaa tuli vietettyä viikonloppu mökillä. Syksyn tunnelmissa, pimeä tulee jo niin aikaisin ja kun ei ole sähkövaloja, niin kynttilöitä ja myrskylyhtyjä täytyi sytytellä. No on meillä aurinkopaneeli ja siitä saadaan valotkin, mutta enimmäkseen on kiva olla kynttilän valossa, jos ei tee mitään erityistä ja emme tehneet. Laiteltiin jo pikku hiljaa mökkiä talviunille, vaikka kyllä siellä vielä käydään, ellei pakkaset pakota nostamaan venettä. Meillä on niin ihania mökkinaapureita , että ruokakin tuodaan valmiiksi pöytään. Tämmöisiä juuri savustettuja siikoja saimme kolme kappaletta ja yhden raa'an kuhan.


          


Komeita olivat ja todella hyviä ja taatusti tuoreita. Täytyi odotella, että hieman jäähtyivät ja sitten nam.


          


Mökin kulmalla kasvava orjanruusu on melko mahdoton ja sekava, mutta kukkii aina valtavasti ja nyt on marjojen aika. Saisi näistä tehtyä sosetta, jos osaisi tai viitsisi. Kauniita ne on tuossa puskassakin.


          


Eikös ruusupavutkin voi syödä? En ole koskaan niitä keitellyt, mutta joka vuosi kerään palkoista siemenet talteen ja kylvän ne sitten seuraavana keväänä. Nuo siemenet on todella nättejä. Niistä voisi askarrella jonkun kaulakorun. Nyt oli enemmän yksivärisiä kuin viime vuonna. Minusta nuo kuviolliset on hienompia.


Tea. Time vaihtokin on jo vauhdissa. Suunnitelmani on selvä, vain toteutus puuttuu! Parini on Wiiks ja hän on jo kuulemma hyvässä vaiheessa!