Näyttelyt

torstai 29. marraskuuta 2007

pieni ripaus väriä


Ne ruskeat tossut ovat saaneet hieman piristystä pintaan neulahuovutuksella. Sain tökittyä kaikki kukat neulaa katkaisematta. Ja se on jo kehitystä. Tuli hieman mieleen kevät kun maa on aika ruskeaa, mutta valkovuokot kukkivat. Paremmat nämä näin on kuin pelkkinä ruskeina.


              


Kuvasta näkee myös tämän hetkisen Helsingin pohjoisosan lumitilanteen, eli lunta on hieman.  

puhtaat näpit


Muutaman näppipyyhkeen olen saanut tuherrettua muiden hommien välissä. Nimitän noita ruoanlaittopyyhkeiksi, koska semmoinen on kätevä kiinnittää vyötäisille ruokaa laittaessa ja leivonnassa. Siihen voi aina pyyhkiä käsiään välillä ja heittää sitten pyykkikoriin. Aika kivoja pikkumekkoja niistä tuli.


             


             


Kädentaidon messuilla kaikkein parasta oli laamat ja alpakat, myös lankoina. Jos asuisin jossain maaseudun vanhassa kansakoulussa tai vastaavassa paikassa, hankkisin oitis laamoja, alpakoita, pari ponia, paljon koiria ja lampaitakin voisi olla. Pari pörhäkkää kissaa olisi hyvä olla myös. Eläinten, siis muiden kuin koirien hoidosta en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta ostaisin opaskirjoja ja voihan olla, että saisin kauppojen mukana kunnon käyttöohjeet. Haaveilut sikseen, nyt on tehtävä oikeita töitä. 

torstai 22. marraskuuta 2007

kuuma kolli ja kelpo kettu


Talven kylmiä odotellessa tein muutaman suoraan mikrosta harteille nakattavan lemmikin. Molemmat ovat pellavaturkkisia ja syöneet kilon verran ohranjyviä. Harmi, että en omista kirjovaa ompelukonetta, vaan ihan ite täytyy silmät ja suut surruuttaa. Ei ole pelkoa, että tulisi tasan saman näköisiä veijareita, vaan jokainen on ihan vaan ittensä näköinen.


                


Kettu ja kissa ovat "katulapsien" kavereita. Kasvot tässä lähempää kuvattuna.


          


Kissalla on hyvin ystävällinen ilme, mutta kettu on hieman arvaamattoman näköinen. Molemmat ovat kyllä kovin kilttejä ja helppoja kasvatteja, ei tarvitse edes ruokkia eikä ulkoiluttaa, eikä missään nimessä ikinä pestä! Löhöilevät sohvalla taii nojatuolin selkänojalla aina valmiina hyppäämään harteille.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

pari mokaa ja muuta kivaa


Jihuu! Eilen sain heitettyä kamalan suuret tossut ja laukun pesukoneeseen ja jännittelin siinä, että mitä sieltä tulee. Tossut on aika ok. Tosin niihin aion vielä neulahuovuttaa jotakin piristystä, ehkä valkeita kukkia.


           


Kuvassa ne on hieman vinkuralla, kun en laittanut mitään sisälle kuivumisen ajaksi. Siis unohdin. Laukusta tuli aivan kamala! En tiedä mitä sille tekisin, jotta siitä tulisi jotenkin siedettävä. Se on niin epäsuhtainen, aivan liian matala leveyteen nähden. Ihme, että nuo tossut tulivat oikean kokoisiksi. Edellisen postauksen mallitilkusta laskeskelin silmukoita ja senttejä. Samalla tavalla laskin laukunkin koon, mutta pieleen meni. No ei se erityisemmin harmita, kun nuo tossut olivat tärkeämmät, laukku ihan höpöhöpöä. Huovutusneulojakin olen jo ostanut. Älkää nyt repeilkö, tässä tämä laukku on koko komeudessaan! Korkeutta 19 cm, mutta leveyttä onkin sitten ahlhaalla 36 ja ylhäällä 34 cm. Tässä voi kantaa kilon spgettipakkauksen kautasta, ei muuta.


             


Ruma kuin mikä, ei voi muuta sanoa. Kuuluu osastoon mokat. Toinenkin moka sattui. Virkkasin salomoninsolmuilla kaulaliinaa äidiltä saamistani langoista. Kun kerä loppui, nappasin äkkiä pussista uuden sitä sen kummemmin katsomatta ja kun tyä oli valmis, huomasin, että jatkolanka ja hapsut tuli tehtyä hieman kiiltävästä, semmoisesta kullanhohtoisesta langasta! Ei haittaa, mutta en kyllä anna sitä kummitytölle, kuten olin ajatellut. Selitykseksi tähän mokaan sanottakoon, että katsoin samalla jännää leffaa ja toinen selitys on , että en tiennyt niitä lankoja olevan kahden laisia.


            


Kuvan pipo on Modan pitsineulepipo, nyt ruskean ja beigen sävyisenä. Lankana Alpakka. Tästä tuli paljon parempi kuin edellisestä, paitsi värit. Harmaa-valkea yhdistelmä on väreiltään mieluisampi.


Nyt odottelen innolla perjantaita, koska aion koko päivän luuhata Kädentaitomessuilla. Leikkasin oikein Kotiliedestä alennuskupongin sisäänpääsyä varten. Kun sanoin miehelleni, että menen messuille perjantaina heti aamusta ja mainitsin siinä samalla, että ne on sunnuntaihin asti. Hän katsoi hölmistyneenä ja kysyi, että et kai sä siellä koko viikonloppua ole. Harmi etten voi olla, kun lauantai ja sunnuntai on työpäiviä!  Olen hiippaillut monissa blogeissa tutkailemassa, josko joku on käynyt Tampereen messuilla ja mitä kivaa sieltä on löytynyt. Kaikenlaista on bloggareiden kasseihin kadonnut. Olen tässä psyykannut itseäni, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa eli jos näkee jotain hemaisevaa lankaa, ei saa ostaa, jos ei tiedä mitä siitä tekee. Tämä omatoiminen psyykkauskurssi on vielä pahasti kesken, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

hahtuvaa


Kauan aikaa olen pohdiskellut noita huovutusjuttuja ja vihdoin viimein sain edes kokeiltua neulahuovutusta. Sehän oli tosi kivaa, mutta neula katkesi. En tiennytkään, että ne ovat niin heikkoja tai sitten runnoin liialla voimalla tai muuten vaan tekniikka on hakusessa. Koekoristelin konehuovutuksessa ollutta mallitilkkua. Olen jo neulonut samasta langasta tossut, mutta en ole ehtinyt niitä vielä huovuttamaan. Työn alla on myös näppipyyhkeitä. Äiti toi mallikappaleen, oli ostanut jostain Hollolan käsityökaupasta ja toipa myös samalla froteitakin kolmea väriä. Että niitä nyt ompelen.


             


Hieman nämä koristelut ovat kolhon näköisiä, puuttuu semmoinen herkkyys. Vaatii lisää harjoittelua, kunhan saan hankituksi uuden neulan tai taidan samantien ostaa useampiakin. Oranssista hahtuvalangasta tehty sydänkoukero onnistui parhaiten. Langasta on paljon helpompi tehdä. Valkoisesta kukasta pidän myös.

perjantai 9. marraskuuta 2007

palkinnot esittäytyvät


Blogin vuosipäivän arvonnan palkinnot ovat perillä, joten esitellään ne nyt tässä. Jostain syystä jämähdin noihin teejuttuihin ja sen mukaiset oli palkinnotkin. Tytti sai tämän teetalon. Täytteenä tietenkin teetä.


                     


                      tämä on takapuoli ja ...


                     


...tämä etupuoli. On siellä oikeesti sitä teetäkin, nu joulupukit vaan tahtoi änkeä tuohon eteen. Lohdutuspalkinnoiksi Esikolle, TilkkuKaijalle ja Wiiksille tein teekupit. Idean sain Millamin sivuilta olevasta linkistä. Ne oli niin söpöjä. Jos ei tarvitse tuollaista teekuppia, jossa voi pitää mukanaan mieliteetään vaikka töissä tai retkellä, saa kupista pikku vaivalla kolikkokukkaron. Ottaa vaan kupin korvan irti ja teepussin pois roikkumasta vetoketjusta, niin kukkaro on valmis. teekuppeihin en saanut montaakaan teepussia mahtumaan, mutta eihän sitä tarvitse koko varastoa mukanaan raahata.


              


Kuva jäi epähuomiossa vaakaan, mutta väliäkö tuolla.

koukun pitäisi jo suihkia


Pikainen postaus ennen iltateetä. Äitini kävi kylässä ja olin kysynyt häneltä etukäteen, josko olisi tarpeettomia ihan pieniäkin keriä ruskean, keltaisen tiilenpunaisen, okran tai sinne päin-lankakeriä. Tarvitsen niitä siihen vapaavirkkaustyöhön eli torkkupeittoon. Ja hänellä oli! Kaksi suurta muovikassillista.


           


Nuo ruskeat vyyhdit ovat liian paksuja tuohon työhön, mutta neuloin mallitilkun ja heitin sen koneeseen ja sehän huopui hienosti! Siitä voin tehdä vaikka tossuja tai pannumyssyn! Torkkupeittokin on edistynyt jonkun verran, pituutta on jo noin 120 cm ja leveyttä reilut 50cm. kyllä se vielä joskus valmistuu, uskon minä.


            


                      


                              Lähempää tarkastelua varten.

torstai 1. marraskuuta 2007

urospuolisen onnettaren valinnat


   Tänään suoritimme yhdessä Ukon kanssa blogini yksivuotisen elämän kunniaksi järjestämän arvonnan. Pyysin lukijoita kertomaan jostain käsityömokasta ja jokainen kommenntilkootaan nimensä jättänyt oli mukana arvonnassa. Oli kiva huomata, että muutkin tekee mokia, hauskojakin! Laitoin jokaisen nimen paperilapulle ja taittelin ja taittelin, sitten heitin ne lattialle ja sanoin Ukolle maagiset sanat, nosta tavara. Hieman hämmentyneenä katsoi minua, että no jopas jotakin, heitellään roskia lattialle ja sitten vaaditaan toiset siivoamaan! Nopeasti Ukko tajusi, että tässä on varmaan joku juju ja  haisteli lappusia tarkkaan. Pitkän nuuskuttelun jälkeen yksi lappu katosi koiran suuhun ja sieltä se sylkäistiin minun käteen. Paperissa luki Tytti! Onneksi olkoon!   


                   


Ukko innostui hommasta niin kovasti, että otti useamman lapun suuhunsa ja toi minulle. Niissä oli nimet Esikko, Wiiks ja TilkkuKaija. Tarkoituksena olikin, että lähetän myös toisen palkinnon, mutta enhän minä näistä kolmesta voi yhtä valita, kun Ukko oli sitä mieltä että kaikki kolme tai ei mitään!


Eli varsinainen ykköspalkinto Tytille (ha-haa, et tiedä, vaikka olisi juuri tuo pipo) ja kolme pientä lohdutuspalkintoa Esikolle, Wiiksille ja TilkkuKaijalle! Laittakaa yhteystietonne sähköpostilla, niin alkuviikosta pistän pakettia postiin!