keskiviikko 14. toukokuuta 2008

ei mitään uutta, paitsi..


Täytyy heti tunnustaa, että mitään käsitöitä en ole ehtinyt tekemään. Illat on mennyt Markkinointi instituutissa kursseilla ja tytärkin oli kolmen päivän vierailulla, kun oli kesätöitään varten kurssitettavana. Tässä pieni tervehdys häneltä.


             


Taisin näistä musikanteista mainita Malmön matkani jälkeen, en vaan niitä silloin kuvannut ja se hieman harmitti, mutta tytär oli ne minulle kuvannut. Jos olisin jonkin sortin katusoittaja, niin hengailisin näiden kavereiden luona ison hatun kanssa. 


Ostikkoon liittyen kerron, että minulla on uusi digi-järjestelmäkamera!!!!! Haluan nyt esitellä tämän uuden kaverini. Meidän ystävyys suhde alkoi maanantaina heti yhdeksältä, kun kaupat aukenivat. Ihastusta ensisilmäyksellä. Sunnuntain lehdestä luin hänen erinomaisuudestaan ja tein päätöksen hankkia hänet ihan ikiomaksi. Lauantaina olin vietänyt tuntikausia netissä etsien tietoja eri kameroista, vertailin ominaisuuksia ja hintoja. Aikaa kului ja muutama vaihtoehto löytyi ohi muiden, mutta ei selkeää päätöstä. Ja sunnuntain lehden mainoksen nähtyäni tiesin heti, että nyt se löytyi. Jotenkin tuntui turhalta ne netissä pyörityt tunnit. Tyttären kameralla otin kuvan minun uudesta ihanasta kamerasta! Sen käytön opiskeluun olen tuhrannut kaikki liikenevät vapaahetket.


             


Se on tosi upea, kaunis, kätevä, kiltti, kevyt, valikot suomeksi ja kaikin puolin mallikas. Nimikin on hieno; Nikon D80 objektiivina Nikkor AF-S 18-70 ja jotain muuta. Siis koko nimeltään tämä laite on Nikon Nikkor (Nikkor on niin kuin se sukunimi). Ostin hänelle takana näkyvän punaisen vapaa-ajan kodin, jossa sitä voi lepuuttaa kuljetuksen ajan ja onhan siellä kivempi kotonakin huolia, kun jollain pöydän kulmalla pölyjen piirittämänä. Kuvaamista olen harjoitellut Ukon kanssa lenkkeillessä. Naapuri jo luuli, että olen menossa lintuja kiikaroimaan.


             


Tuomien kukintaa Ukon kanssa ihailtiin tuolla joen rannassa. Samalla reissulla osuttiin paikalle, kun tuolla muutaman kilometrin päässä on asumiseen kaavoitettu alue, josta on ollut kovasti kädenvääntöä. Toiset haluaa sen pysyvän virkistysalueena ja toiset haveilee saavansa sieltä mäen nyppylältä itselleen kodin. No nyt siellä on aloitettu arkeologiset kaivaukset. Ainakin tämmöisen kivilattian nämä arkeologit olivat sieltä saaneet esiin.


            


Jo viime keväänä minun piti kuvata keltavuokkoja, jotka kasvavat tuossa sairaalan alueella, mutta ei ollut koskaan kameraa mukana, kun siitä kuljin. Tiistaina olin Ukon kanssa ihan toisella suunnalla lenkillä, mutta päätin kuitenkin kävellä vielä vuokkojen luokse. Tänään se olisikin ollut jo myöhäistä, nurmikko oli leikattu ja vuokot sen mukana. Harmi, että eivät osaa niitä säästää. Viime vuonna joku oli yöllä käynyt lapion kanssa muutaman siitä varastamassa. Tänä vuonna ei ehtinyt!


             


Eilen päätimme äidin ja siskon kanssa lähteä kevätretkelle Ristiinaan moikkaamaan äidin vanhaa tätiä eli minun mummon siskoa. Ja hauskinta tässä on, että me menemme junalla! Olen aina halunnut mennä junalla ihan minne vaan ja nyt sitten mennään. Eihän se juna sinne Ristiinaan mene, vaan Mikkeliin. Tosi jännää. Joskus haluan vielä mennä yöjunalla, päämäärällä ei ole väliä, tärkeintä on se matka. Voisi kuulostaa hulluta, jos kertoisi, että kävin Rovaniemellä. No mitä teit siellä? En mitään, odotin vaan, että juna lähtee takaisin, jotta pääsen äkkiä vaunuun nukkumaan. Wau! Olisimme tietenkin voineet mennä tuonne Niin-tädille omalla autolla, se olisi tullut paljon halvemmaksi, mutta junassa on tunnelmaa. Odotan sitä, kuin suurtakin lomamatkaa.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!