tiistai 28. huhtikuuta 2009

OOK:n Doteedoll haaste


Omituisten huhtikuuhun mahtui myös Dotee-doll haaste. Tehtävänä oli tehdä kaksi dotee-dollsia, jotka liittyisivät kevääseen ja tarina niistä.



Olen viettänyt koko talven tällä tontilla, omalla reviirilläni. Olen tehnyt rankasti hyödyllistä työtä kaivamalla käytäviä sinne tänne ja osa niistä ei johda minnekään, pelkkää ympyrää vain. Koko suuri perheeni on ollut suunnattomana apuna raivatessani reittejä halki jämäkän juuriviidakon. Raskas työnteko vaatii paljon energiaa ja olemme ahmineet  ruusuja, syreeneitä, angervoja ja lukemattomia eri kukkasipuleita. Nakertaneet poikki kaiken mikä on tullut vastaan. Kesken parhaan työinnon saapui ne ällöttävät joka kesäiset riesat, ihmiset. Olin juuri syönyt itseni turvoksiin, kun rouvan kimakka ääni herätti minut ruokalevolta tulppaanin katkenneen varren vierestä. Olin jotenkin niin pöljistynyt, etten tajunnut liikahtaakaan, vaan tuo typerä rouva nappasi minut käteensä salaman nopeasti ja paiskasi tyrmään. Täällä olen sitten virunut jo kohta viikon. Tarvitsisin välittömästi lisäravintoa, muuten käy huonosti.



Kuin kiusatakseen minua onnetonta se käärme asetti tuon tulppaanin nojaamaan vankityrmääni. Olin kuulemma tuhonnut kaiken! No se ei pidä paikkaansa, kyllä tällä pihalla vielä syötävää riittää, kunhan vain pääsisi niihin käsiksi. Rouva sanoi, että nuo tulppaanit ovat jotain  julmetun hienoa lajia ja sukua. Aika puisevia, sanon minä, vaikka tässä nälässä nekin maistuisivat. Niitä ei kuulemma muut ole onnistuneet kasvattamaan. Vain hän, tuo myyrien elämästä mitään tietävä ketku. Kunhan serkkuni saa sahattua kalterit poikki, pannaan matalaksi koko tienoo!

OOK:n huhtikuun tekele


Omituisten ompelijoiden huhtikuun tekeleestä tulli hieman outo. Tehtävässä oli käytettävä tiettyjä värejä ja jossain kohtaa työtä piti käyttää chenille-tekniikkaa. Minulla värit ovat pääasiassa väärät ja chenillen teko-ohjeetkin jäi lukematta.



En jaksanut tehdä muille kukille varsia enkä lehtiä. Vähän jäi torsoksi. Laitoin tuon ruskean kankaan alle keltaisia, vihreitä ja sinisiä kankaita useamman kerroksen. Ompelin koneella niitä viivoja, joiden välistä saksilla leikkelin aluskankaita esiin. Ruskean kankaan leikkasin mahdollisimman hyvin pois ompeleen molemmilta puolilta. Pesin koko höskän käsin ja tämmöinen siitä tuli. Taustakangas, joka yllätyksekseni säilyi ehjänä, on farkkukangasta.


Minusta oli kiva "oppia" uusi tekniikka. Joskus voisi tehdä jotain järkevää tuolla tekniikalla. Se työ täytyisi sitten suunnitella huolella ja luulen, että chenilleleikkurista olisi hyötyä. Olen nähnyt sellaisen. Kangasvalinnatkin varmasti vaikuttavat  lopputulokseen. Trikoo saattaisi täysvinoon käytettynä olla aika hyvä.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

tekee mieli uusia vaatteita


Kävin perjantaina Marimekon ystävämyynnissä ja kassi oli aika pullollaan kankaita, kun lähdin sieltä. Tänään sain valmiiksi itselleni gollegehousut eli leeksihousut, kuten tytär pienenä tuommoisia housuja kutsui. Kankaan ostin Marimekosta, taisi olla 6 €/m.


Kaavat omasta päästä. Ulkosivusaumaan laitoin koristeommelta, kukkarivin vaihtuvanvärisellä langalla. Tein myös takataskut, joiden yläreunassa on sama koristeommel. Vyötäröllä on kuminauhan lisäksi kiristysnauha, jonka päät tulevat ulos tuosta oikean etukappaleen puolivälistä ja ihan tarkoituksella. Eli umpisuolen leikkaushaavan puolivälistä. Lahkeensuissa on kuminauhat kokoamassa väljyyttä. Kaupasta en koskaan ole löytänyt leeksihousuja, joissa olisi tarpeeksi pitkät lahkeet. Tai jos valitsen jonkun ison koon, niin tottahan silloin on, mutta en halua lantiolta ja takamuksen kohdalta mitään pussihousuja.



Kankaan väri ei ihan ole oikea kuvissa, mutta tuonnepäin. Semmoinen hämärässä violettiin vivahtava.


Valtava innostus oli heti perjantaina kaikenlaisten vaatteiden tekoon, mutta olin viikonlopun töissä. Tekeillä oleva tilkkutyö rötköttää ihan hylänyn näköisenä, mutta sillä ei ole mitään kiirettä valmistua. En edes tiedä tuleeko siitä torkkupeite vai jaksanko tehdä ihan sängynpeitteen.


 Miehellä oli perjantaina nimpparit ja sain pääteltyä jo aikoja sitten valmistuneet sukat lahjaksi.



Aloitin nämä sukat viimevuoden sukkasatoon. Joskus sadonkorjuu on todella hidasta puuhaa. Lankana Step.


Tässä vielä vauhtiveikot Ukko (vas.) ja nuuori Rocky.




Pojilla on poikain leikit! Ukko on hyvä leikkimään pentujen kanssa, ei pahemmin komentele.


tiistai 21. huhtikuuta 2009

neuletakki - mieletön urakka jatkuu


Työ on edistynyt jo siihen pisteeseen, että etukappaleetkin ovat jo valmiit ja hihaa aloiteltu. Aikaa on mennyt 39 tuntia. Tämähän on arvauskilpailu, jossa pitää arvata kuinka monta tuntia menee siihen, että takki on päälle pantavissa. Tarkemmin voit kisasta lukea aiemmasta postauksesta.



Minusta tuo nurjapuolikin on kaunista.



Tällainen siitä pitäisi tulla. Aion saada sen valmiiksi ennen kuin lähden Ruotsiin toukokuun 20 päivänä. Laitan tähän aiemmpien postauksien arvaukset. Näitä voi muuttaa kommentoimalla, jos haluaa. Uusi arvaus kumoaa aina edellisen. Tähän mennessä arvailtuja, ensin nimi ja perässä veikattu tuntimäärä.


-Päivi 55, -Matleena 62,5, -Pitsisukka 61, -Pirena 80, -Sipi 61,5, -Anpali 67, -KaijaK 64, -Trishy 44, -Mari 75 ja Sartsa 50. Nirunarun veikkaus 32 tuntia on ohitettu jo, joten arvaapa uudelleen!


Kilpailussa on tietenkin palkinto lähimmäksi arvanneelle. Jos useampi osuu oikeaan, palkitsen jokaisen.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

kukkakortteja


Aamulenkille otin kameran mukaan, mutta oli niin tyhmän harmaa ilma, etten viitsinyt avata koko kameralaukkua. Tarkoituksena oli kuvata kevään ensimmäisiä kukkia. Löysinkin lumikelloja tien poskesta ja ojanpientareella bongasin keltaista. Ensimmäinen keltainen oli kuitenkin karkkipaperia, mutta leskenlehtiäkin löytyi. Kotona sitten tein omat kukkaset.



Näiden korttien tekeminen on aivan ihanaa! Harmi vaan, että liimaharsot on loppu, muutoin tekisin näitä vaikka koko päivän.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

oveen ja seinälle


Pääsiäisaiheinen ovikoriste syntyi välityönä, kun varsinainen työ mietitytti liikaa.



Kukkaset, lehdet ja kori on kiinnitetty kaksipuolisella liimaharsolla (osaanko enää elää ilman sitä?) taustakankaalle. Päälle tylli ja sitten surautettu koneella noin reunoja myöten vapaalla konetikkauksella, kuten pohjakin. Teksti "Iloista Pääsiäistä" ei näy kovin hyvin. Syynä tuo muuten niin ihana väriä vaihtava lanka. Olisi pitänyt käyttää jotain tummempaa yksiväristä.



Tämä oli se varsinainen työ. Mietin kovasti, käytänkö tylliä ja muita tehosteita, mutta päätin jättää käyttämättä. Niiden käyttöä harjoittelen joskus toiste. Palaset on jälleen kiinnitetty samoin kuin ovikoristeessa, mutta myös siksakattu mustalla ympäriinsä. Lisäksi vapaata konetikkausta on melko runsaasi taloissa ja niiden katoissa, jotta sain rakennuksiin hieman rosoisuutta. Tausta on kauttaaltaan konetikattu. Näin Hesarissa muutama viikko sitten Reino Laitasalon taulun Muisto. Siinä oli taustalla taloja ja halusin tehdä jonkun työn, missä olisi samantyylisiä taloja. Taulussa edessä istui maassa jonkinmoinen pitkään mekkoon pukeutunut luuranko. Vanhassa kalenterissa, josta olen aiemminkin ottanut ideoita, oli mukavan oloinen pariskunta. Se pääsi täähän hieman muunneltuna. Eli työ on "kopiokollaasi". Täytyisi ruveta piirtelemään, jotta saisi luotua täysin omia hahmoja ja maisemia. Työn nimi on Keep your happy side up. Sekin on varastettu työn yhdestä kankaasta, jossa samainen teksti on printattuna.


Iloista Pääsiäistä kaikille teille!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

tipusia


MarLin blogissa oli ohjeiden kera aplikoituja Pääsiäistipuja. Innostuin kokeilemaan niitä kortteihin. Malli on hyvin yksinkertainen, mutta korteista tuli hienoja. Laitoin muutamille tipuille siivet hieman eri asentoihin, mutta paras asento on mielestäni tuo vartalon mukainen.


 


Etenkin nuo ruudullisella kankaalla olevat ovat upeita. Näitä oli tosi kiva tehdä. Aiemmin en ole oikein korteissa onnistunut, mutta nyt pieni korttikärpänen taisi puraista.


Jos muutama viikko sitten tein tämmöisen kanan.



Toinen jalka on hieman hervoton, muuten kiva tyyppi.



Etenkin, kun vetoketjun avaa ja sisältä löytyy pikkuisia munia. Kooltaan kananen on 12 x 11 cm. Kaikkein työläintä tässä oli tuo heltan kiinnittäminen vetoketjun napukkaan. Hermot meinasi mennä. Malli on ihan oma.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

aktiivibloggaaja



ROT13-tunniste: zrava ynaxnna ncevyyvn ncevyyvn


 


Hah-haa! Tämä oli ihan hauska pila!