maanantai 24. elokuuta 2009

elo-syyskuun tekele


Omituisten Ompelijoiden Kerhon elo-syyskuun tekeleenä on jonkinmoinen kantolaite mille tahansa tavaralle. Tärkeää on, että tekeleessä on menneen kesän (vai onko se edes vielä mennyt, lämpöä ulkona 22 astetta!) muisto.



Kaikki kankaat on kesälomalla kokeillun aurinkovärjäilyn tuloksia, paitsi sydänkangas. Näistä aina muistan ensimmäiset kokeilut auringon ja pigmenttejen kanssa. Vasemmanpuoleinen on viinipulloa varten. Oikeanpuoleiset kalat tein eilen illalla. Meillä oli saaressa elojuhlat lauantaina ja siellä oli tarjolla takuu hyvää lohikeittoa. Jotenkin kalat jäi mieleen pyörimään ja kotona oli sitten ihan pakko tehdä pari kalaa, ei kuitenkaan lohia. Molemmissa on vetoketju vatsassa, joten perkaaminen sujuu helposti, myös minulta. Oranssi pullukka on sopiva kolikoille ja vihreässä voi säilyttää kuulakärkikyniä tai huulipuna ja rajauskynä mahtuivat sinne myös hyvin. 



Aurinkovärjäystä tehdessä minulta loppuivat prässätyt lehdet ja muut tykötarpeet, joita olin ajatellut käyttää kuviointiin. Innostusta, kankaita, värejä ja aurinkoa oli riittämiin. Laittelin joidenkin kankaiden päälle kaikenlaisia tavaroita, mitä sattui lähellä olemaan ja niin syntyi mm. saksikangas. Eipä siitä oikein muuta olisi voinut tehdä kuin saksien kuljetuspussukan.

torstai 20. elokuuta 2009

pussittamista



Niin oli kiire laittaa tuo edellinen postaus, että unohtui nämä pussukat.


Tämmöisiä pikkuisia pusseja ompelin eilen illalla. Kaikki on menossa lauantaina saaressa vietettäviin elojuhliin. Meillä on siellä mm. lantin- ja tikanheittokilpailut, joissa palkintoina on nestemäistä ja nämä pussukat tulevat niiden palkintojen päälle.

Viimeinen marjaretki tehty


Nyt saa riittää nämä marjaretket ja sirtyä ihan muihin hommiin.



Täytyy myöntää, että tämä Novitan Marjaretki-lanka on mitä mukavinta neulottavaa. Niin pehmeää ja helppoa puikoilla. Ehkä tuossa Aloe Verassa on taikaa. Sukat ovat kokoa noin 40 ja lankaa niihin meni 75 g. Nuo kuvassa mukana olevat pallerot jäivät jäljelle. Mitähän niistäkin joskus tekisi?

perjantai 7. elokuuta 2009

marjastaminen jatkuu


sukkien merkeissä! Valmiina on niin puolukka- kuin mustikkasukat! Lakkasukat ovat jo puikoilla, mutta ilma on jotenkin niin kuumankosteaa, että puikot tulevat luistamattomiksi.



 Tulimme mökille keskiviikkona kummipoika mukana. Pelattiin krokettia, jatsia ja kimbleä. Hauskaa ajanvietettä, koska pidän kaikenmaailman peleistä. Eilen illalla vein pojan pois. Aika paljon oli veneitä liikkeellä. Tuonne Jätkäsaaren suuntaan ne menivät Madonnaa kuuntelemaan. Me menimme illalla tuonne kaupunginpuoleisille kallioille toteamaan, ettei se konsertti tänne kunnolla kuulunut.

tiistai 4. elokuuta 2009

vihdoinkin ompelukoneella!


Mielessä on pyörinyt pitkään, mitä niistä aurinkovärjätyistä kankaista oikein tekisi. Tiedän, että aika tavaran nauttii, mutta en haluaisi niitä säilöä johonkin laatikkoon odottamaan sitä aikaa. Sunnuntaina juhlittiin äidin synttäreitä Hollolassa ja ainakin synttärikortti tarvittiin. Olin myös luvannut äidille, että teen minun pikkuserkulle Hollantiin lähettettävän kortin. Hän sai identtiset kaksospojat ja siinä onkin tuplaonnittelujen paikka.


Apila- ja koiranputkikortit ovat aurinkovärjätyille kankaille koneella ommeltuja. Vauvakortti on tehty liimaharsoa apuna käyttäen. Löytyi sopivasti kangasta, jossa oli ankkoja kävelyllä ja ne sopivat korttiin niin värinsäkin puolesta. Potkuhousut piirsin ja leikkasin oman mielen mukaan. Pyykkinaruna on sikssakilla kiinnitetty puuvillalanka.


 


Lahjan laitoimme ilman papereita kassiin, jonka lauantai-iltana ompelin värjäilykankaista. Tein sen niin pikana, että vuoria en laittanut, vaan saumat ompelin niin kuin ennen vanhaan tyynylinat tehtiin. En tiedä sen tavan nimeä, mutta ensin ommellaan kankaan nurjat puolet vastakkain, työ käännetään ja sitten uusi ommel oikeat puolet vastakkain. Saumavarat jäävät sinne ompeleiden väliin näkymättömiin. Mikä lienee piilosauma nimeltään.