maanantai 28. syyskuuta 2009

mökit syksyllä


Vietimme viikonlopun mökillä. Ilmat olivat kylmemmät mitä säätiedotukset lupailivat. Onneksi on toppavaatteet niin tarkenee tuulisillakin ilmoilla. Nämä alkaa olla niitä viimeisiä saariviikonloppuja. Heti kun sairasloma loppuu, alkaa tietenkin viikonlopputyöt. Eilen kotiin tultua oli ihan pakko tehdä muutama kortti. Göteborgista ostin hayskan kortin, en muista tekijää, kun en nyt löytänyt koko korttiakaan. Siitä inspiroituneena sitten ompelin muutaman syksyisen mökkikortin.



Yksi kortti esittää naapurimökin rouvaa, joka sunnuntaina lähti kovassa tuulessa pienellä veneellään kotiin. korttien mökit ovat hieman vanhoja ja vinossa kuka minnekin.



Ja pieni syksyinen kuva jostain hiirenpusikosta.


perjantai 25. syyskuuta 2009

ruosteessa


Ruostevärjäys-kurssi on nyt ohi. Se ei kestänyt kuin kolme kertaa, mutta ei enempää olisi tarvittukaan. Onnistuin minäkin saamaan kankaisiin väriä. Yleensähän tuntuu siltä, että kaikki ruyostuu, mutta ei se niin ole. Tässä hieman tuloksia onnistuneista kokeiluista.




Ruostehan värjää kangasta pysyvästi. Hommaan tarvitaan ruosteisia tai ruostuvia esineitä. Kankaiden tulee olla pestyjä ja ne voi ennen käsittelyä kastaa alunavedessä, mutta kokeilun perusteella ilman alunakäsittelyäkin puuvillakankaat värjäytyivät hyvin. Alunan tarkoitus on tehdä kangas vastaanottavaisemmaksi. Se tavallaan avaa kuidut ja silloin väri pääsee paremmin imeytymään kankaaseen. Mutta tämä vaihe ei tosiaankaan ole välttämätön.  



Yllä olevassa kuvassa olen laittanut muovisen asian pohjalle valkoista vanhaa lakanaa. Kostutin sen tavallisella vedellä. Tässä voi myös käyttää tavallista etikkaa ja vettä. Sekoitussuhde puolet kumpaakin. Kostean kankaan päälle asettelin klemmareita, nappeja, nauloja ja prikkoja. Kaikkia näitä esineitä olen jo käyttänyt aiemminkin, osa oli ruosteisia, osa ei. Tavaroiden päälle asettelin toisen kankaanpalan ja kaadoin varovasti vettä päälle. Koko höskän valmistin eilen illalla myöhään ja jätin saunan lauteille yöksi. Lämpimässä ja kosteassa paikassa ruostuminen tapahtuu nopeammin kuin viileässä. Kuva on otettu täänään aamulla. Jo nyt näkee, että ruostuminen on hyvin edennyt. Haluan kuitenkin, että koko kangas saa hieman ruosteisen sävyn ja siksi kaadoinkin lisää vettä koko systeemin päälle ja jatkan odottelemista. 



Yläpuolen kuvassa olen kierittänyt kangasta putken ympärille ja  sen jälkeen pyörittänyt rautalankaa kankaan ympärille. Kun rautalanka on kieritetty kauttaaltaan kankaan ympäri olen työntänyt kankaan kasaan. Tämä kangas on ollut jo toisinpäin tällaisessa käsittelyssä. Toiveissa on, että lopulta kankaassa olisi jonkinnäköinen ristikkokuvio. Tämäkin on eilen illalla laitettu ja tänään aamulla kangas käännetty. Kostutin kankaan melko märäksi ja laitoin kevyesti muovipussiin. Muovi pitää kosteuden kauemmin kankaassa. Meidän saunassa on melko lämmintä ja kankaat kuivuisivat siellä liian nopeasti.



Vasemmassa yläkulmassa näkyvä klemmarikangas on tehty aivan uusista klemmareista. Ne lojuivat kankaalla melko märässä viikon. Ruoste värjää kangasta hitaasti muihin värjäystapoihin verrattuna, ainakin yö yli pitää odottaa. Viikko oli kyllä ihan maksimiaika. Kankaasta tuli pesun jälkeen paikoin hieman kova. Onneksi ei ruostunut puhki. Kai niinkin voisi käydä. 



Tähän kankaaseen kirjoitin ensin tekstiillitussilla eräästä kirjasta pienen pätkän. Sen jälkeen laitoin kostean kankaan päälle roinaa ruostumaan. Laitoin pienen muovin koko komeuden päälle ja odottelin toista vuorokautta. Pesun jälkeen minulla on vanhan näköinen kirjoitus. 



Lainasin yhden todella ruosteisen hevosenkengän kurssin vetäjältä. Olin tehnyt sillä kengällä jo yhden värjäyksen joka on tuossa yläpuolella. Kun kotona laitoin saimasen kankaan uudelleen kengän kanssa liotukseen oli aikamoinen yllätys pakettia avatessa. Kengästä oli kadonnut kaikki ruoste. Se oli aivan kirkas. Mutta ei ollut ruostetta tarttunut kankaaseenkaan. Se oli vaan murusina astian pohjalla. Harmitti hieman. Muita kankaita tutkiessa huomasin, että kiiltävä kenkä alkoi muuttua pikkuhiljaa lavuaarissa ruosteiseksi.  Kostutin samaisen kankaan, johon olin kengän kuvioita jo aiemmin saanut, uudelleen ja laiton kankaan kengän päälle. Ja kappas vaan, kangas otti nopeasti ruostetta kengästä. Vaihtelin kengän päälle tulevaa kankaan kohtaa tunnin välein ja aina ruostejälki oli oikein hyvä. Tämä värjäily on aikamoista sattumankauppaa. Toiset esineet antavat ruostetta nopeammin kuin toiset. Lämpötila ja kosteuden määrä vaikuttavat ruostumisen nopeuteen. Ja kaikki esiveet, vaikka niin luulisi, eivät ruostu sitten millään. Olen laittanut nappeja ruostumaan ja jotkut ovat ruostuneet, jotkut eivät. Toisaalta niistä, jotka eivät ole ruostuneet, on jäänyt kuitenkin jälki kankaaseen siski, että ne eivät ole päästäneet muista tavaroista irronnutta ruostetta alleen. Jos kangas ei ensimmäisellä kerralla miellytä, voi sen ruostuttaa uudelleen. Kuvioita voi laittaa vaikka kuinka monta kertaa ja sillä tavalla saada vaikka vain yhdestä ruostuvasta esineestä paikkaa vaihtamalla monenlaisia kuvioita. Kokeile!


torstai 24. syyskuuta 2009

pakkomielteinen teko



Pitkän aikaa on pyörinyt Blokkisiskojen blogissa näkemäni mielenkiintoinen blokkimalli. Maritta on tehnyt eri värisiä kauniita kasseja tällä blokilla ja olihan sitä minunkin kokeiltava. Kankaiden valinta tuntui jotenkin kovin vaikealta. Aloitin sinisillä kankailla tehden neljä blokkia, mutta ei oikein miellyttänyt. Heitin ne laatikkoon, jonka päädyssä lukee vaiheessa. Mahtuivat vielä. Yleensä minun ei tarvitse kamalasti miettiä noita värejä, mutta nykyään on ollut tosi vaikeaa päättää yhtään mitään. Näihin turkooseihin nyt sitten päädyin.



ja toiselta puolelta hieman tummempana



Kassissa on ohut flanelli välissä ja vuoreen ompelin vetoketjullisen taskun. Korkeutta tuli 33 cm, leveyttä 27 cm. Mietin, miten tekisin pohjakulmat ja kokeilin sitä tekniikkaa, jolla tehdään niitä vuorellisia lahja- tai pöytäpussukoita. En oikein osannut hahmottaa kuinka suureksi pohja tulee ja tulihan sille leveyttä 12 cm. Ehkä hieman liikaa, mutta ei haittaa. Blokkeja on oikeastaan kahta erilaista. Tai sama blokki, mutta puolet leikkasin käyttäen kolmion mallinetta vääripäin. Juu, kolmiosta puuttuu yksi kulma ja siksi sitä voi käyttää myös väärinpäin. Muutenhan pelkkä kolmio olisi samanlainen laittaa sen mallineen kankaalle miten päin tahansa. Tikkasin täysin typerästi tavallisella ompelulangalla. Tikkaus kulkee ihan saumojen päältä ja yli ehjien kohtien niin, että muodostui ruudutus.



Sain tyttäreltä lasikukkasia, joita hän ei tarvinnut. Oli ostanut joskus vuosia sitten Kairosta.



Näistä valitsin turkoosin pienen kukkasen ja kiinnitin sen pienen kirkkaan napin avulla kassiin koristeeksi.



Kaikkinensa olen kassiin tyytyväinen. Blokki oli kiva tehdä ja sitten kun pääsen tästä päättämättömyydestä eroon, kokeilen joillain muilla väreillä. Esimerkiksi joku kaitaliina voisi olla sopiva työ tällä mallilla.

tiistai 22. syyskuuta 2009

aurinkoinen


pikkuliina syntyi kesällä aurinkovärjätytstä kankaan palasta. Ne ihan huutavat tuolla laatikossa käyttöönottoa. Tutkin ja mietin mitä mistäkin saisi tehtyä. Oranssi kakkupaperikangas muotoutui pöytätabletiksi tai liinaksi.



Reunuksista en pidä sitten yhtään ja aionkin vaihtaa ne joksikin muuksi kankaaksi. Tuo keltainen tuossa reunuksessa ärsyttää tosi pahasti. Kooltaan liina on 37 x 29 cm. Päällisen ja taustan välissä on ohut flanelli.



Vapaalla konetikkauksella ajelin kuvioita pitkin.



Minulla on samanlainen violetti kakkupaperi kangas, mutta se on neliön muotoinen, joten siitä ei oikein saa samanlaista tablettia. Mutta en oikein keksi mitä muuta siitä voisi tehdä.

nyt on ihan selvästi syksy


vaikka lämpötilat ovat kovin kesäiset. Syksyn merkit on jo nähtävissä. Tänään lensi hanhia useita satoja pihan yli.



Kauniita myrkkysieniä pukkaa sieltä sun täältä



Ja olen syntynyt syksyllä.



Eilen täytin 50 v ja minusta on tois makeeta olla viiskymppinen! Juhlia vietimme jo reilu viikko sitten mökillä saarelaisten kanssa. Porkukkaa tuli yllättävän paljon, yleensä syksyn tullen väki vähenee. Onneksi tytär oli Suomi-lomalla ja suurena apuna. Sain mieluisia lahjoja, kuten lahjakortit Lancomen kauneushoitolaan ja HelsinkiSpahan. Ikä tuo tullessaan mukavia asioita. Tuskin olisin itse moisiin hoitoihin rahoja tuhlannut. Sain myös omenapuun. Ihan itseni mittaisen keltaisen kanelin. Minusta on hienoa omistaa ikioma puu. Sain myös Maria Kivijärven magissolle suunnitteleman kakkuottimen. Se on muotoilultaan kaunis ja kätevä käyttää. Ottimen mukana sain myös aivan ihanan Ulla Svenskin kirjan Unelmakakut. Viime sunnuntaina kotona kävi muutamia läheisempiä sukulaisia ja kahvipöytään teinkin jo kirjasta Lohi-katkarapu kakun.



Kyseessä oli elämäni ensimmäinen voileipäkakku ja se onnistui täydellisesti! Kirjassa on paljon ihania ohjeita niin suolaisista kuin makeistakin kakuista.


Niin ja syysihmisenä jalkakin on ruskan väreissä. Kuvaa en sentään viitsinyt ottaa, mutta jalkapöydän päältä murtuman kohdalta löytyy tummaa lilaa ja sen vierestä ihanaa ruskan punaista joka jatkuu kellertävänä muuttuen jalkapohjassa melko tummaksi violetiksi. Kävin eilen lääkärissä ja sairasloma jatkuu vielä kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa on nyt mennyt ja eihän mikään murtuma parissa viikossa parane, joten kepittelly jatkuu yhä.


lauantai 19. syyskuuta 2009

uutta ja vanhaa


Viikon alussa kävin äidin luona Hollolassa ja hän esitteli minulle joskus 2. tai 3. luokalla Herralan kansakoulussa neulomani tumput. Se oli sitä aikaa, kun en ensin ymmärtänyt neulomisesta yhtään mitään. Siirtelin silmukoita puikolta tooiselle käyttämättä lankaa laisinkaan. Eihän se työ siitä edennyt, vaikka nokkelasti tungin vapaan puikon silmukkapuikon kanssa yht aikaa silmukoiden sisään. Lopulta sain yksityisopetusta ja hhomma alkoi sujua. Otin nämä lapaset itselleni muistoksi käsitöiden alkuajoilta. Lapaset neulottiin yhtenä tasona ja lopuksi ommeltiin sauma sinne, toinen tänne ja lapasen muotoisethan niistä lopulta tuli. Väritys on ihan muodikas tänäkin päivänä, tiedä oliko se silloin muotia. Langat oli valittava siitä mitä opettaja eteen antoi.



Siihen aikaan saatiin valmiit käsityöt kotiin vasta lukukauden päätyttyä ja olin kovin iloinen näistä lapasista. Käytin niitä paljon, mikä näkyykin hienoisena huopumisena.



Uudempaa tuotosta ovat Sadonkorjuun Perunalaariin menevät sukat. Naisen sukat ovat kokoa 39 ja lapsen koko semmoinen vauvamainen, ehkä 80 senttiselle. Lankana Nallen Four Seasons, väri Talvi. Seuraavat ovat jo puikoilla. Niistä ei tulekaan sukat vaan tossut.

perjantai 18. syyskuuta 2009

voisin onnitella


koska nyt on kortteja varastossa. Kesän aurinkovärjätyistä kangaspalasista tein muutamat kortit joihin ompelin vapaalla konetikkauksella kuvioiden ääriviivat. Apilakortit ovat pieniä, noin 9 x 11 cm.



Ja nämä sitten suuria, noin 12 x 18 cm.



Ruostevärjäyskurssilla ei minulla oikein ole syntynyt mitään. Osin siksi, kun jalkaa on särkenyt, enkä ole oikein jaksanut keskittyä kunnolla. Jätin viimeviikolla kankaat värjääntymään ja yksi oli saanutkin väriä pintaan. Muut laitoin uudelleen viikoksi muhimaan. Toisilla oli jo oikein hienoja värjäyksiä, osa kotona tehtyjä. Minä en ole kotona laittanut mitään ruostumaan, mutta tänään tai huomenna on tarkoitus kokeilla. Opettajamme Ulla Meskanen oli laitellut seinille hänen viimekesänä tekemiään kokeiluja. Ne on tosi upeita.




Kun tuo kurssi on Malmitalolla, niin täytyihän minun poiketa siellä Nyt oli esillä Heli Tuhkasen Citykanit Malmitalossa-näyttely. Varsin kovan näköisiä tyyppejä nämä hänen kaninsa ovat. Tämä kuva on osa työstä nimeltä Ne tulevat.



Puiston penkillä



Isän päivä


keskiviikko 9. syyskuuta 2009

reppuja ja ruostetta


Harakan reppu oli mukana kesällä koristurnauksessa Savonlinnassa ja muutamat joukkuekaverit tahtoivat samanlaiset. Aloitin niiden tekemisen heti loman loputtua, mutta tarvittavia lenksuja en löytänyt mistään kaupoista. Siis semmoisia, joilla voidaan säädellä olkahihnan pituutta. Löysin sitten loppujen lopuksi itseltäni muutaman hieman erilaisen lenksun ja yhden otin vanhasta repusta. Sain lopulta tehtyä tarvittavat viisi reppua valmiiksi.



Vaikka kaikki ensisilmäyksellä näyttivät melko samanlaisilta, on niissä erojakin. Kaikissa ei ole käytetty ihan samoja kankaita, ainakaan samoissa paikoissa. Konekirjailut ovat erilaisia ja eri paikoissa. Alla hieman yksityiskohtia.



Olen ilmoittautunut Työväenopiston kurssille. Tällä kertaa en ole menossa tilkkukurssille, vaan lyhyelle Värjätään ruosteella-kurssille. Minulla ei ole hajuakaan, miten ruostevärjäys tapahtuu. Eiköhän se siellä selviä. Mukaan tarvitaan kangasta, pieniä ruosteisia esineitä ja alunaa. En tiedä mitä sekään on vaikka joissain blogeissa luulen törmänneeni tuohon sanaan. Oletan, että sitä saa ostaa apteekista, kun tarvittava määräkin oli kovin vähäinen, 20 g.



Nämä eivät ole minun ruosteisia tavaroita joita aion ottaa mukaan kurssille, vaan ihan joskus muuten vaan kuvaamia ruosteisia esineitä. Tykkään ruosteen väristä. Eilen sattui semmoinen pieni tapaturma jossa pöytä kaatui jalan päälle. Siitä seurasi jalkapöydän sisäreunan puoleisen luun murtuminen. Murtuma on lääkärin sanoja lainatakseni kaunis. Hoidoksi kipulääkettä, kepit ja taipumaton, suuri kenkä. Eipä omat kengät jalkaan mahtuisikaan tuohon kamalan turvonneeseen räpylään. Kipeä on, mutta ei valiteta. Hyvä ettei käynyt pahemmin. 

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

villalangoista


Sukkasato mielessä kaivelin lankavarastoja ja jotenkin ajauduin hieman väärille raiteille. Ei syntynyt sukkia, mutta ihan tarpeellinen pussukka virkkuukoukuille.



Tekniikka oli sellainen, että laittelin langanpätkiä sikin sokin puuvillakankaan päälle ja ompelin ne kiehkuraompeleella kiinni pohjaan.


Takapuolesta tuli hieman erinäköinen. Kiinnitin saadut pinnat toisiinsa puuvillakaitaleella. Taakse tein lenksun, josta voin ripustaa seinälle.



Läpää nostamalla on koukut saatavissa. Ompelin ´koukuille muutaman "lokeron". Vuorina puuvillakangas. Mietin mihin kategoriaan tämän työn sijoittaisin. Tilkkutyö se ei oikeastaan ole, mutta ei myöskään neulontaa.



Viikonlopun aikana sain sentään aloitettua sadonkorjuunkin. Ensimmäinen sukkapari  on jo puolessa välissä. Lankana Novitan vuodenaikalangan Talvi.




 

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Huopunut puro


Menin mukaan Sukkasatoon, mutta ensimmäistäkään silmukka en ole ehtinyt luomaan. Onneksi sadonkorjuuaika on tarpeeksi pitkä. Muutamat sukat on tarkoitus saada aikaiseksi. Tänä vuonna minut heitettiin Perunalaariin, viime vuonna olin Heinäladossa, jossa oli oikein rattoisaa. Eiköhän tuolla laarissakin viihdytä, kun alkuun pääsee. Näyttää siellä olevan viime vuoden heinälatolaisia. Viikonloppu meni töissä ahkeroiden, mutta perjantai-iltana sain sentään tumput valmiiksi. Lauantaina töiden jälkeen paiskasin ne koneeseen huopumaan farkkujen kanssa.



Neuloin tumput Novitan lehden ohjeen mukaan Purosta 8 puikoilla. Tumput huopuivat 40 asteen pesussa oikein hyvin. Muutoin ne ovat sopivat, mutta peukalot ehkä hieman liian pitkät. Väri on Kanervikko. Aivan symmetrisiä en niistä saanut, mutta kelvannee näinkin. Ainakin ovat lämpimät.