maanantai 28. maaliskuuta 2011

lintubongausta


Teimme kiltaillassa jo edellisellä kerralla naakka-neulatyynyt, mutta ne ei silloin tulleet ihan valmiiksi. Viime torstaina sitten Syyrinkiin saapui ihmisten lisäksi parvi pelottomia lintuja. Linnut meni tietenkin ikkunalaudalle, kun lintulautaa ei ollut.



Tuo vasemman laidan tyyppi ei kylläkään ole lintu, vaan kissa joka hieman muistuttaa hevosta. Osalla porukkaa roikkuu sormustinpidike nokassa.



Kotona ollessaan tämä minun australian hopeajalka hakeutuu muiden sinisten lintujen joukkoon. En osannut tehdä niitä harakanvarvaspistoja, joilla siivet olisi pitänyt tehdä. Tein sitten noilla omilla pistoilla ja lisäksi tein solmuja.



Linnun päässä ei ole akupunktioneuloja, vaan hopeajaloilla on tuollaisen tietyn väriset töyhdöt päässään. Joillain linnuilla on puujalat (lankarulla), mutta tällä kaverilla on hopeiset koivet (Tiimarista ostettu kynttilänjalka). Linnun vartalo on tyttären vanhaa villapaitaa huovutettuna. Meillä kaikilla oli ihan sama kaava, mutta minun linnusta tuli muita isompi.


Minua odotti perjantaina yllätyspaketti, kun tulin kotiin. Marli oli lähettänyt minulle kukkia! Riisuin paketin ja sieltä paljastui ihana tulppaanikimppu.



Todella kaunis lasityö, kiitos Marli!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

eläimellistä menoa



Otsikko ei viittaa viikonlopun Tilkkupäiviin vaan sieltä hankittuihin kankaisiin! Itse olin paikalla Dipolissa vain lauantaipäivän, sunnuntain olinkin jo töissä. Hyvä tapahtuma ja paljon nähtävää ja koettavaa. Ja paljon mukavia ihmisiä! Kankaita tuli hankittua "hieman", samoin tikkauslankoja, yhden japanilaisen kirjan ja muuta tarpeellista tavaraa. Sunnuntai-iltana teki kamalasti mieli tehdä uudesta koirakankaasta pussukka. Maanantaina syntyi seuraava koiramainen tuotos.




Kissatkin on kivoja, joten sitäkin kangasta tuli hankittua. Japanilaisessa kirjassa oli hauska tetran muotoinen pussukka, jota halusin kokeilla. Tilkunviilaaja on kova pussukoiden tekijä ja hänen kanssaan ostimme hyvät niput metallivetoketjuja. Yleensä en niitä käytä, pidän enemmän muovisista. Tähän työhön löytyi nipuista juuri sopivan mittainen vetskari, 12 cm.



Tilkkukurssilla Ulla tutustutti meidät jo edellisellä kerralla sashiko-tikkaukseen. Ensin en oikein innostunut, mutta se innostumattomuus meni pian ohi, ehkä jo sekunnissa. Minulla oli mukana punaista villakangasta ja siihen tikkasin valkean kirsikankukan. Lanka ei ollut mitään oikeaa sashiko-lankaa, sujui ihan hyvin jollain muliinilangalla. Ehkä se ei ollut edes muliinilankaa, vaan jotain ihan muuta. Ehdin tehdä kaksi kukkaa ja kotona surautin niistä minikassin. En ole kyllä oikein selvillä, mitä ihmettä noin pienellä kassilla tekee. Korkeus 16 cm, leveys 13 cm ja syvyys 4 cm. Sinne voisi ehkä laittaa vaikka jonkun valkoisen kukan, vaikka narsissin. Tai laittaa kassin täyteen karkkeja, vaikka Marianneja, ja antaa jollekin lahjaksi. Sitten voi sanoa, että annoin kassillisen karkkia lahjaksi. Tai en tiedä.



Tikkaaminen oli oikeastaan kivaa. Sitä voisi harrastaa kesällä mökillä.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

lautaskassi


Tilkkukurssilla keskiviikkona tehtiin Dresdenin lautanen ja/tai päivänkakkara, jonka voi sitten laittaa vaikka kesäkassiin tai tyynyyn. En ole tyynyihmisiä, mutta kassi-ihminen ja hyvin vahvasti, niinpä minun Dresdenin lautanen päätyi kassin koristeeksi. Viime kesänä tein kaikenlaisia aurinkovärjäyskokeiluja ja yhtä niistä työstinkin ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Tikkailin kankaaseen samanmuotoisa kuvioita, joihinkin kohtiin laitoin joko tylliä tai muuta kummallista kangasta päälle. Kankaan alle laitoin jo tikkausvaiheessa aika jäykän huovan. Keskeneräinen työ roikkui pitkään seinällä odottamassa jotain suurta ideaa, jota ei koskaan tullut. Lopulta kyllästyin koko roskaan ja käärin rullalle ja panin pois silmistä. Nyt kun mietin tuolle lautaselle sopivaa kassikangasta, tämä onneton tekele tuli mieleen. Ja se sopi värityksen puolesta mainiosti.



Ha-haa, jälleen keltaoranssia! Taitoin lautasen saumavarat nurjalle ja kiinnitin sen tuollaisella kivalla koneompeleella. Keskustaan käytin myös kesän aurinkovärjäyskangasta. Kassilla on korkeutta noin 30 cm ja leveyttä ylhäällä 36 ja alhaalla 27 cm. Pohjan tein irrallisesta kappaleesta, jossa on pyöristetyt kulmat. Toiselle puolelle en jaksanut tehdä mitään lautasta, vaan se on ihan basic. Kuvasta näkee tuota kassikankaan käsittelyä; vapaata konetikkausta ja pintaa elävöittävää organtsaa ja tylliä.



Kassin vuori on ihan Eurokankaan tavallista puuvillaa, mutta piristeeksi sisustalle  tein taskun aurinkovärjätystä kankaasta. Laitoin oikein tuon Marle-merkin ja avaimia varten lukkopäisen nauhan. 



Sankoihin ei riittänyt tuota punasävyistä päällyskangasta ja käytin niihin sitä mitä oli. Taitoin sankojen vuorikankaan päälisen puolelle. Kuvittelin tekeväni sankojen päistä hienot pyöreäpäiset, mutta niistä tuli aika rumat. Koska tässä työssä ei voinut tikkaamalla korjata rumuuksia, tein jojokukat peittämään sankojen päät. No nekin näytti aika tyhmiltä, joten tikkasin ne reunoista koneella kiinni. Sitten ne vasta tyhmiltä näyttikin, joten laitoin vielä napit koristeiksi.



 Loputa tästä tuli ihan kelpo kesäkassi.


lauantai 5. maaliskuuta 2011

kalajuttu


Joitain vuosia sitten tein pikkuystävälleni synttärilahjaksi kylpytakin. Nyt tuo takki oli auttamattoman pieni ja hän oli äidilleen sanonutkin, että pitäisi pyytää minua tekemään uusi kylppäritakki. Nelivuotislahjana hän saikin sitten sellaisen.



Kaavoja ei oikein kylpytakkiin kotoa löytynyt, joten käytin jostain Suuri Käsityölehti-lehdestä löytämiäni prinsessatakin kaavoja, joita muokkailin. Tällä nuorella neitosella on prinsessavaihe meneillään, joten vaaleanpunainen olisi ehkä ollut oikeampi väri, mutta kun se ei käy, siis minulle. Itsekkäästi valitsin turkoosin froteen. Myönnytyksenä prinsessainnostukselle toiseen taskuun pääsi kruunupäinen roosa kissa katselemaan viereisen taskun vallanneita kaloja. Kissa ja kalat ovat puuvillakangasta ja ensin liimaharsolla kiinnitettyjä ja lopuksi siksakattu. 



Iloiset kalat kiertävät ympyrää takin helmassa.



Huppua ei ollut siinä takin kaavassa, jota käytin, mutta mikäs kylpytakki semmoinen on, jossa ei huppua ole! Ja hiippahupun päähän tein pienen nauhan päähän keikkumaan kalan. Ylläolevassa kuvassa takki on roiskaistu vauhdikkaasti henkarille. Oikeasti helma on ihan suora! Tuli hieman kiirettä kuvaustenkin kanssa, kun työ valmistui vajaa tunti ennen bileiden alkua.



Yleensä kylpytakeissa on vyö, mikä minustakin on hyvä asia. Vyöllä saa takin kiinni niin, että se on lähellä ihoa ja siksi takki olisi lämpöisempi. Tähän tein kuitenkin nappikiinnityksen päällystämällä Prym-napit joihinkin kaloihin käyttämälläni viimekesänä aurinkovärjäämälläni kankaalla. Tyttö ei kuulemma vyötä kaipaa, mutta jos myöhemmin mieli muuttuu, teen toki vyön. Suunnitelma on jo ihan selvä, siihen tulee kalat vyön molempiin päihin.


Mukavaa viikonloppua!

kalajuttu


Joitain vuosia sitten tein pikkuystävälleni synttärilahjaksi kylpytakin. Nyt tuo takki oli auttamattoman pieni ja hän oli äidilleen sanonutkin, että pitäisi pyytää minua tekemään uusi kylppäritakki. Nelivuotislahjana hän saikin sitten sellaisen.



Kaavoja ei oikein kylpytakkiin kotoa löytynyt, joten käytin jostain Suuri Käsityölehti-lehdestä löytämiäni prinsessatakin kaavoja, joita muokkailin. Tällä nuorella neitosella on prinsessavaihe meneillään, joten vaaleanpunainen olisi ehkä ollut oikeampi väri, mutta kun se ei käy, siis minulle. Itsekkäästi valitsin turkoosin froteen. Myönnytyksenä prinsessainnostukselle toiseen taskuun pääsi kruunupäinen roosa kissa katselemaan viereisen taskun vallanneita kaloja. Kissa ja kalat ovat puuvillakangasta ja ensin liimaharsolla kiinnitettyjä ja lopuksi siksakattu. 



Iloiset kalat kiertävät ympyrää takin helmassa.



Huppua ei ollut siinä takin kaavassa, jota käytin, mutta mikäs kylpytakki semmoinen on, jossa ei huppua ole! Ja hiippahupun päähän tein pienen nauhan päähän keikkumaan kalan. Ylläolevassa kuvassa takki on roiskaistu vauhdikkaasti henkarille. Oikeasti helma on ihan suora! Tuli hieman kiirettä kuvaustenkin kanssa, kun työ valmistui vajaa tunti ennen bileiden alkua.



Yleensä kylpytakeissa on vyö, mikä minustakin on hyvä asia. Vyöllä saa takin kiinni niin, että se on lähellä ihoa ja siksi takki olisi lämpöisempi. Tähän tein kuitenkin nappikiinnityksen päällystämällä Prym-napit joihinkin kaloihin käyttämälläni viimekesänä aurinkovärjäämälläni kankaalla. Tyttö ei kuulemma vyötä kaipaa, mutta jos myöhemmin mieli muuttuu, teen toki vyön. Suunnitelma on jo ihan selvä, siihen tulee kalat vyön molempiin päihin.


Mukavaa viikonloppua!

tiistai 1. maaliskuuta 2011