perjantai 27. helmikuuta 2015

vierailuja ja minikäsityö

Kävin eilen Pukinmäen kirjastossa vilkaisemassa käsityölehtiä, kun on aikomus tehdä hame. Mitä ihmettä! Kirjaston näyttelyvitriini oli täynnä patalappuja. 


Nämä moniväriset pyörylät ovat Reija Ypyän intohimon tuotoksia. Hän ei osaa katsoa telkkaa, etteikö samalla syntyisi virkkuuta. Virkkuuta syntyy myös matkoilla, junissa ja lentokoneissa.


Kaksi patalappua oli vitriinin ulkopuolella ja niitä pääsi sitten tutkimaan tarkemmin. Lappujen päällä oleva nauha on se, joka muodostaa tuon spiraalin. Ensin hän virkkaa noin kolmella langalla pari metriä pitkän ketjusilmukkapötkön. Siitä soirosta sitten syntyy pintaa kiinnittämällä pylväillä soiroa pyöreään muuotoon. Taustapuolen Reija virkkaa ulkoreunasta sisustaa kohti pelkillä pylväillä kavennellen tarvittaessa. 


Patalapuilla oli myös nimet ja niihin liittyy tarina.  Näin Reija Ypyä kertoo Railin synnystä:
"Matkasin marraskuussa venäläisellä pikkubussilla Muurmanskiin, Jäämeren rannalla olevaan "rujoon kaunottareen". Niin pitkään kuin valoa riitti, virkkasin." 
Näyttely on esillä Pukinmäen kirjastossa 23.3.2015 asti eli jos olet aikeissa osallistua seuraavaan Novellikoukkuun 11.3.2015 klo 18, ovat laput nähtävissä. Tuolla aiemmin olin laittanut väärin Novellikoukkupäivän. 

Myöhemmin illansuussa Tilkkukilta Syyringin porukoissa pääsin tutustumaan YLE:n puvustamoon. Siinäpä vasta paikka! Olisin voinut jäädä sinne vaikka viikoksi, mutta minulla oli ohjelmassa vielä teatteria siskon kanssa.



Mekkoja, puseroita, t-paitoja, housuja prässeillä ja ilman, hattuja naisille, hattuja miehille, huiveja, käsilaukkuja, tanssipukuja, päällystakkeja, jakkuja...... loputtomasi.


Ihania naamioita ja irtopäitä, myös Ossi Ahlapuron pää. Peruukkeja, partoja ja viiksiä monissa väreissä ja malleissa.

Nyt puvustamossa oli kovaa sutinaa, koska työn alla oli lauantaina tuleva UMK:n finaali. Siihen tarvitaan ihan mielettömät määrät asuja ja kaikenlaista muutakin, mitä ihan taviskatsojana ei voi tajutakaan.


Hyvin sopi viikset oppaallemme. UMK:ssa katsoja voi hämmästyä, kun juuri tullut twiitti onkin jo kohta jonkun päällä olevassa t-paidassa tekstinä. Siinä on aikamoista nopeutta tuotannossa. Kannattaa twiitata, ei voi tietää vaikka juuri sinun twiitti päätyisi t-paitaan.


Aika näpsäkän näköinen masiina. Tuolla tasolla olisi kiva pyöritellä tilkkutyötäkin.


Kuljimme läpi erilaisten huoneiden ja kuten oppaamme jo alussa sanoivat, paikka saattaa tuntua sokkeloiselta. Ei tosiaan pelkästään tuntunut, vaan se oli ihan kamala labyrintti. En varmasti olisi löytänyt sieltä ilman apua ulos. Jos olisin jotenkin onnistunut unohtumaan tuonne yksin, se olisi ollut vaan kivaa. Olisin jäänyt yöksi vaikka tuon suden ja rotan luokse. Useiden pukuja täynnä olevien huoneiden lisäksi näimme ompelimon, touhuhuoneen, jossa painetaan mm. twiitti-paidat ja tatuoinnit, sotketaan tarvittaessa vaatteita ym, pesutupiakin taisi olla kaksi, värjäämö, peruukkihuone ja huone, jossa tehtiin irtoneniä ja naamanpalasia. Varmaan unohdin jotain. Jouduin lähtemään teatterin takia muita aikaisemmin pois, joten en tiedä mitä kivaa he vielä näkivät. Minut saatettiin sieltä sokkelosta ihan ulko-ovelle asti.
Miljoonat kiitokset tästä tutustumiskäynnistä. Paikka oli kiinnostava ja siellä oli jotenkin kodikas tunnelma. Haluan sinne takaisin tekemään vaikka uuden nenän. Tai korvan.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja otin fillarin esiin.



Polkupyörän avaimia varten ompelin äsken kotelon. Aiemmin ne vaan roikkui jonkun kettingin päässä. Nyt niillä on ihan oma koti.


Avainkotelo toimii samalla tavalla kuin talo-malliset avainkotelot. Turkoosin värisestä "napsukasta" päästetään tai vedetään nauhaa, jonka toisessa päässä avaimet ovat.


Sain postissa Kardemummalta hieman namupapereita. En siis oikeastikaan syö itse namuja, eikä diapeetikkomiehinikään suostu niitä noin paljoa syömään. Joskus hän on tarpeen vaatiessa syönyt muutamia tiettyjä, joita just tarvitsin. Vasemman puoleiset kiiltopaperit ovat Kardemummalta ja kiltakaveriltani Claralta sain oikean puoleiset paperit. Nyt tarvitsenkin niitä aika paljon, joten hyvään tarpeeseen tulivat. Kiitos paljon!

Huomenna menen Wanhan Sataman kädentaitomessuille. 

Hyvää viikonloppua sinulle!


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Liput paikalleen

Varmaan monelle on tuttu juttu, kun lentokentällä kaivelee hiki päässä sitä lippuna toimivaa taiteltua A-nelosta ja passia jostain repun uumenista.  Ratkaisin tämän ongelman tekemällä matkustusasiakirjakotelon.


Kangas iloista Marimekkoa. Ihan varmasti löytyy pimeimmänkin repun kätköistä!


Vuorin ja päällisen välissä on ohut laukkuhuopa. Tikkasin päällisen ja huovan yhteen likimain kuvioita ympäröiviä vaaleita reunoja pitkin. Kotelossa, jota voisi sanoa myös kirjekuorilaukuksi, jos haluaa, on kolme osastoa. Yksi paluulipuille, keskimmäinen passille ja etureunassa menolippuja varten. Paluulippujen osaston voi sulkea tarrapalalla. Koko kotelo suljetaan magneettilukolla ja laitoin myös pienen, irroitettavan lenkusun, josta laukkua voi rennosti heilutella siinä passijonossa seisoskellessa. 


Kuten huomaat, en ollut lentokentälle lähdössä, vaan käväisin tänään junalla Lahdessa. Oikeasti tein tällaisen tärkeiden tavaroiden säilyttimen matkustavaiselle siskolleni ja tämä yksilö on sitten se harjoittelukappale. Tästä ensimmäisestä tuli puoli senttiä liian lyhyt, joten A-nelosta joutuu asettelemaan paikalleen. Ei semmoinen asettelu sovi kiireiselle ihmiselle. Hän haluaa vain sujauttaa.
Joka tapauksessa tämä on oikein hyvä, matkustaa sitten junalla tai lentäen. Bussikortille ihan liian iso ja sitähän minä eniten käytän.




sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Opittu on!

Neula ja Puikko (varmaankin vain tuo neula) oli tehnyt omin päin kivanmallisen pussukan. Sain kuvia eri valmistusvaiheista, mutta ne olikin mukavasti ihan sekaisessa järjestyksessä. Onneksi osasin laittaa numerot järjestykseen ja puuttuvat mielikuvittelin.
Onnistuin kokoamaan hienon pussukan.


Iloisen lapsekasta kangasta. Hieman tukevampaa kuin peruspuuvilla. Pohjassa sitten sitä perusta ja välissä ohut laukkuhuopa. Tikkaukset ristiin  ja rastiin.


Tässä on erityistä se, että vetoketju on hieman alempana. Normaalisti ompelen se ihan ylimmäiseksi, niin että se näkyy väkisinkin, vaik ei haluaisi nähdä.


Vuorikin on niin ihanan raikasta! Asukkaiksi pakkasi itsensä hirviotuspariskunta. He ovat hyvin onnellisia, koska saivat tällaisen ihanan yhteisen Sato-kodin.


Yhtään karkkia en ole syönyt, ommellut vain muiden roskista. Sain tilkkuystävältäni Maijalta aikamoisen saaliin karkkipapereita ja niistähän sitten syntyi yhtä ja toista.


Saman kotelon toinen puoli. Tässä on vuorina suklaakangas. Korkeus 9, leveys 19 ja pohja 3 cm. Eli semmoinen sopiva paikka aurinkolaseille, silmälaseille, snapsilaseille ja vaikka kynille. Materiaalina vain kiiltävät rapinapaperit.




Tämä kolmikko on tehty vahapintaisista papereista tilkkutyö-ajatuksella ja siksi erilaisista karkkipapereista. 


Yhdestä kangaslaatikosta löytyi ihana tipupaperi. Varmaan jonain Pääsiäisenä olen salaa syönyt joitain tipusuklaita ja ommellut. Nyt sekin paperi löysi paikkansa. Löytyi myös joulupukkeja, mutta en ole niitä vielä käyttänyt mihinkään. Puuttuu se tunnelma.



Nämä ovat pieniä, semmoisia kolikkokukkaroita.



Kännyköille koteja. Nyt on kyllä pakko myöntää, että Budapestejä tekis vähän mieli.


Kultareunainen Geisha, aika soma semmoiselle pikkuharakalle ; ) joka tykkää kiiltävästä.



Olen alkanut opiskella. Aa on jo suoritettu ja tänään otan vielä ton peen niinku panaani tai pampi. Arvaa, miksi minulla on Aapine ja sitä opettelen. Kiva, kun toinen lukee, ei tarvi ite. Voi vaan kuunnella. No jos et millään keksi, niin täältä se selviää.






lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystispäivää!


Hyvää Ystävänpäivää! Vaikka onkin jo ilta : )
Pyykkipäivä ja tilkkuilijan pyykkipäivä sisälti tällä kertaa vain yksivärisiä kankaita.


Täytyy sanoa, että pyykkipäivä voi olla kiva ja värikäs!


torstai 12. helmikuuta 2015

koukussa, kamala tehtävä ja kiva teline


O-ou, olen hankkinut itselleni kaikenlaista uutta virikettä! Eilen olin Pukinmäen kirjastossa Novellikoukussa. Siellä oli tarjolla lankoja ja ohjeita vauvan lapasiin ja junasukkiin. Ohjeet löytyivät myös neulepalasiin, joista kirjastotäti jo kokosikin peittoa. Kaikki on semmoista hyväntekeväisyyspuuhaa. Saa tehdä myös omia juttuja tai olla tekemättä mitään. Ja novelli puoli. En muista kuka niitä novelleja luki, mutta sen muistan oikein hyvin, mitä hän luki. Ensin Roald Dahlin Liftari ja sitten Tove Janssonin Lokki. Molemmat milenkiintoisia. Ensi kerralla eli 17.3 siellä on ennen varsinaista novelliosuutta Molla Mills! Täältä löytyy aikatauluja muihinkin Novellikoukku-tapahtumiin. Minä en neulonut mitään, vaan otin mukaan palan Syyringin hyväntekeväisyysprojektia. Aplikoin kukkia ja lehtiä ja kuuntelin kun kerrankin joku lukee minulle ääneen! Aivan ihanaa, mene kuuntelemaan jonnekin, jos mahdollista. 

Olin kertonut Kristiinalle aikeistani mennä tuonne kirjastoon ja hän tuli myös ja sain ihanan ystispäivälahjan. 


Pöllö-kirjanmerkki! Eikös ole söde.

Inhoan kaikkia haasteita ja jotain tunnustuksia, joita ainakin Vuodatuksen puolelle sateli tuon tuosta. Raskainta niisä on, kun niitä pitää jakaa eteenpäin. Se tuottaa vaivaa ja mietintää ja ties mitä. Tilkku & Tilkku haastoi minua vastaamaan kamaliin kysymyksiin ja ensin kieltäydyin. Nyt sitten ajattelin, että kai sitä voisi TÄMÄN kerran sanoa jotain, mutta ketään en haasta, joten voit lukea ihan rauhassa loppuun asti, jos huvittaa. Siellä ei lue sinun eikä kenenkään nimeä. En ole haastaja.

Ekaks 11 asiaa minusta:
1. Asun Helsingissä
2. Kesämökki on Helsingissä
3. Ihan paras kesäkaupunki on Helsinki
4. En kuitenkaan ole syntynyt Helsingissä
5. Olen ulkoilmaihminen
6. Pidän koirista, sen sijaan lehmät on aika pelottavia ja linnut epämääräisiä poukkoilijoita
7. Vasen ja oikea menee sekaisin, minusta ei ole hyväksi kartanlukijaksi
8. Olen iltaihminen, aamut on nukkumista varten ja illat kukkumista. Ihan parhaat ideat tulee vasta puolenyön jälkeen. Se on ihmeellinen totuus.
9. Pidän fillaroinnista, kick bike-ajelusta, lenkkeilystä ja sisälajeista koriksesta.
10. Olen aika utelias kaikkeen minulle uuteen
11. Olen ihan surkea kasvien kanssa. Terveiset vaan puolikuolleelta basilikalta. Eilen se oli vielä kaunis ja innokas, nyt melkein vainaa. Semmoisia ne ovat, eivät viihdy meillä.

Huh, ja sitten vielä Tilkun kysymyksiin vastauksia:

1. Ompelukone vai neula?
Ompelukone, tietenkin. Ja ihan mikä kone vaan. Pidän kaikista koneista, niin kuin kahvinkeittimistä ja leivänpaahtimista.
2. Modernit vai perinteiset tilkkutyöt?
Aika sekasin kaikkea.
3. Ompeletko mieluiten yksin vai hakeudutko ompelutapahtumiin?
Molempia. Sosiaaliset tapahtumat ovat kyllä niin kivoja, että jos pitäisi valita kumpaa tekisi loppuelämänsä, valitsisin jengit. Porukoissa on iloisempi tunnelma ja onhan niitä erilaisia porukoita joissa voisi luuhata. 
4. Annatko tekemäsi tilkkutyöt pois vai säilötkö ne kaappeihin?
Sekä että. Annan mielelläni, jos tiedän saajan ymmärtävän mitä saa ja arvostavan sitä. Mutta kyllä noita töitä löytyy omista nurkista aika paljon.
5. Montako työtä sinulla on kesken tällä hetkellä?
Ettäs kehtaatkin kysyä! Varmaan kymmenen ellei enemmänkin. Peittoja muistelen olevan 5 keskeneräistä plus sitten kaikkea muuta hömppää.
6. Onko suvussasi muita käsitöiden tekijöitä?
Mummo oli hyvä ompelija ja virkkuri. Vasurina ei neuleet oikein luontunut. Äiti taas neuloi, mutta ei tiennyt mitä virkkuukoululla tehdään eikä myöskään ommellut. No minä nyt sitten hallitsen kaiken ; D Ompelukone, semmoinen polku-singeri, meille tuli, kun vinguin sellaista. Jostain mummon vintiltä se minun ja siskon huoneeseen tuotiin. Aloitin nukenvaatteista ja olin kai 10 v. Tyttärellä ei oikein taida pysyä mikään käsityöväline hanskoissa, mutta hän on tajuttoman hyvä piirtämään, muotoilemaan ja kuvaamaan.
7. Mikä oli ensimmäinen tilkkutyösi?
Tyttären opettajalle lahjaksi ränsistyneen nojatuolin päälle peitto. Ope luki perjantaisin siinä tuolissa lapsille satukirjaa. Siitä tuli aika kamala, jos nyt arvostelisin. Siis teknistä puolta. Muuten kiva ja iloinen. Pienet 5 x 5 cm leikattiin koko perheen voimin ihan vaan saksilla. Ainoa kerta, kun mieheni osallistui tilkkuiluun ja ihan innoissaan. Eikä tajunnut lankasuorasta mitään enkä minä siitä jaksanut jankuttaa. Tuli hieman sitä ja tätä.
8. Onko tilkkuilu ykkösharrastuksesi?
Kyllä se on. Sitten tulee järjestystä vaihdellen lukeminen, liikunta eri muodoissa, päivittäin ainakin koiralenkkeily, höpöttely, kirjoittelu ja välillä raju sisustusmania. Joskus saatan innostua (hyvin, hyvin harvoin) ruoanlaitosta tai leivonnasta. Mutta se on niin harvinaista, ettei mainittavaa haittaa synny kenellekään.
9. Viettäsitkö kesäisen viikonlopun mielummin meren vai järven  rannalla?
Ehdottomasti meren! Järvet ovat hieman katalia ja arvaamattomia. Saattavat näyttää leppoisilta, pehmeiltä ja lämpimiltä, mutta ovatkin äkkisyviä mustia nieluja. Ja on kiehtovaa ajatella, että merta pitkin pääsisi lähes minne vaan!
0. Matkustaisitko mielummin Lappiin vai etelän rannoille talvilomalla?
Lappiin. Nyt kun olen ihan Rovaniemellä asti käynyt, haluaisin mennä sinne uudelleen ja sukellella nietoksiin ja nähdä revontulet.  Joka yö. Ja hiihtää kuutamossa kauniissa metsässä. Oikeasti en uskaltaisi mennä sinne metsään, koska siellä seisoisi kuitenkin jonkun puun takana karhu. Vaikka ne nukkuu talviunia, niin tämä yksi valtava ruskeakarhu olisi hereillä.
11. Rentoudutko tilkkutöiden lomassa mieluiten sohvalla, punttisalilla vai lenkillä?
Lenkillä. 
Vaikka vastustelen näitä kysymyksiä, niin haluan vastata semmoiseen kysymykseen, mitä ei minulta kysytty, mutta Tilkulta kysyttiin. Varastin sen sieltä Tilkulta:
Minne Euroopan kaupunkiin haluaisit matkustaa?
No tietenkin Turkuun!


Selvisin tuosta. Tässä esittelen uuden tärkeän hankinnan. Se on tuo rekki, johon olen laittanut muutamat peitot lepäilemään. Ostin rekin entisestä työpaikastani edullisesti ja tämän saa 205 cm korkeaksi ja leveyttä jotain 220. Jos menis kirppikselle myymään vaatteita, tähän mahtuisi aikamoinen määrä puseroita ja mekkoja. Silloin laskisin sen tietenkin matalammalle tasolle. Rekki on vahvaa tekoa ja siinä on neljä pyörää joista kahdessa lukitus. Sitä voi siis talutella tuolla kaduilla.


Eilen laitoin rekille, peittojen päälle bambuvanun ja se toimi kivasti suunnitteluseinänä. Lätkin siihen minikokoisia taloblokkeja. Taloja näin Saijan blogissa ja sieltä matka jatkui eteenpäin ja ohjeet löyttyivät täältä. Myös Tilkkuilo on tehnyt näitä taloja. Ensin onnistuin tekemään peilikuvana, mutta sitten en enää onnistunut, vaan tuli sitä mitä pitikin.  Pienet ovat 3½" x 3½" ja iso 6½" x 6½" . Niissä nuo puolet tuumat ovat saumavaroja. 
On ihan eri asia asetella blokkeja lattialle kuin pystysuoralle seinälle. Voi katsoa vähän kauempaa. Lattialla olevia on vaikea katsoa kauempaa ja ihan lyhyt ihminen joutuu kiipeämään pöydälle, että saa hieman etäisyyttä. Ja entäs, jos siellä pöydällä alkaa pyörryttää! Putoaa alas kuin kivi ja käsi katkeaa, ainakin toinen. Siihen jää sitten tilkkuilu joksikin aikaa.

Ehkä hankin tähän vaaleaa fleeciä, siinä blokit pysyy myös hyvin. Luulen, että tuo "seinä" innostaa tekemään blokkeja kiihtyvällä vauhdilla, koska on "kiva nähdä miltä nyt tämän blokin jälkeen työ näyttää!" Menenkin nyt takaisin harrastamaan.

Kiitoksia ihanista kommenteista! Hauskoja oivalluksi ja ideoita.
Hyvää loppuviikkoa!











sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Heitän sua kivellä


Tytär tarvitsi uusia tyynynpäällisiä ja tarjouduin tekemään ne, koska minulla oli mustavalkoisia kankaita ja jotain semmoisia hän oli aikeissa ostaa. Tein tosi kovat tyynyt, joilla voi kuitenkin leikkiä tyynysotaa. Ja vaikka hakkaisi kaveria tiilellä otsaan, ei se tuntuisi paljon miltään!


Koviksi nämä tekee nuo kankaat, valemalla Marimekon Tiiliskivi ja toinen on Kivi. Molemmissa tyynyn päällisissä on kiinnityssysteeminä napit. Tiileen laitoin oikein näkyvästi valkoiset napit, mutta Kiven napit ovat toisella puolella ja niitä on vain kaksi. Kuvan on ottanut tytär ja siksi se on hienompi kuin muut kuvat. 
Ammattitaitoinen kuvaaja, senhän näkee.

Kivi-kangasta jäi ja halusin tuhlata sen johonkin. En tahtonut tehdä missään tapauksessa meikkipussia, mutta Kivikova-laukku, sellainen loppukankaista tuli.


Jos joku yrittäisi käydä kimppuun, voisi huitaista oikein täysiä tällä Kivikovalla päähän. Varmasti sattuisi, on siinä niin monta kiveä kuitenkin. Laukku on kasvanut 21 cm pitkäksi ja lihonut melkein samoihin mittoihin.


Sisällä on yksi tasku eikä mitään välivanuja tai -huopia. Kangas on tuommoista aika tomakkaa. Kiva laukku, koska kohta on kesä ja silloin otetaan käyttöön kepeämmät ja pienemmät laukut. Talvilaukuissa täytyy olla paljon enemmän tavaraa kuin kesälaukussa. Talven vakiovarusteisiin kuuluu nenäliinoja pari pakettia, yskänlääkepillereitä, hotapulevria, kuumia kääreitä, hiekotushiekkaa, varavillasukat, jäänestoainetta jne. Kamala kantaa tätä talviturvavarastoa mukana. Olkapää on melkein halvaantunut. Odotan kesää ja silloin laukussa on vain aurinkolasit. Kertakäyttösadetakki on päällä, mutta jos sattuisi paistamaan, tavarat olisi toisin päin. Todella helppoa!

Kun vauhtiin pääsin, tein muutaman muunkin kesälaukun.


Muistaakseni olen tämän kankaan saanut Kristiinalta. Eläinaiheinen kangas, jossa on hauskoja kuvia. Niinkuin tämä kirahvi. Taitaa raukka saada potkun päähänsä, ainakin tuolla vasemmassa yläkulmassa on jonkun jalka lähestymässä vauhdilla. Täytyy varoittaa kirhvia, koska se on hyvä tyyppi. Varmaan marakatin koipi, kukaan muu ei keiku puussa ja maassa olijat eivät yllä pitkäkaulaa potkaisemaan päähän.


Toinen laukku syntyi seepran kuvasta. Hän yrittää ottaa tuosta vetoketjusta roikkuvasta pallukasta kiinni. Nämä laukut ovat noin samaa kokoa kuin Kivikova-laukku.


Nämä ovat ihan parhaita kavereita, bestiksiä. Laukut ovat hieman lapsekkaita ja parhaimmillaan pikkutytön olkapäällä keikkuvina. Tai rohkean, omia polkujaan kulkevan aikuisen. Ehkä kuitenkin naispuolisen.


Vuorin ja päällisen väliin laitoin näihin hieman veltompiin kankaisiin ohuen laukkuhuovan. Se on tikattu vuoreen kiinni. Molemmissa on myös taskut.


Takapuolella lymyää toisessa Antti-elefantti ja toisessa Matti-marakatti.

Aikanaan tein muutaman punaisen laukun Marimekon kankaasta, jonka nimeä en nyt muista tai tiedä. Sitä jäi jonkinmoinen luiska ja nyt pääsin tuhoamaan senkin. Melkein kokonaan.


Samaa mallia ja kokoa kuin edellä. Suttunen kuva, tarkennus ties missä tai ei missään.


Lapsekkaissa laukuissa oli vain yhdet taskut, mutta aikuisemmilla on hyvin tärkeitä tavaroita ainakin kaksi ja ne molemmat tavarat tarvitsevat omat taskut. Minusta nuo eriväriset taskunsuut ovat hauskat ja piristävät. Muutenhan vuori on tylsää valkoista, joka on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin tylsä musta.


Ja sitten syntyi vielä nämä kaksoset. Ovat erimunaisia. Toisella raidat pystyssä ja toisella vaaassa. Molemmilla kuitenkin sinisissä vetoketjuissa punaiset vetimet ja niissä roikkuvat punaiset nauhat. Ihanan kesäistä merimiesmuotia! Paitsi joillekin tulee päänsärkyä ja pahimmassa tapauksessa migreeni. Ja jos on hyvin, hyvin herkästi pahoinvoivaksi merellä tuleva, voi pelkästä merimieslaukku-sanasta tulla ihan merisairaaksi. Jotkut on niin herkkiä, voi voi. Minua ei nuo raidat ahdista millään tavalla, ne ei vipata minun silmissä.


Ja molemmissa Meripoika-laukuissa on kaksi taskua erilaisilla reunuksilla.


Ja koko aikuisjengi yhteiskuvassa.

Kävin tänään Korsossa. Se on Vantaalla eli naapurissa. Korson Lumossa on taitavan Maarit Kinnusen näyttely Kädella ja sydämellä. Näyttely on avoinna 27.2 asti ma-pe klo 8 - 22, la 10-16 ja sunnuntaisin suljettu. Jos menee junalla, Lumo näkyy jo asemalle asti eli on ihan siinä lähellä.



Maaritilla on aivan huikeita töitä, suurin osa käsin ommeltuja ja tikattuja. Minusta tämä lehmätyö on ihan mielettömän hauska. On seeprakankainen lehmä, hullu lehmä dalmiskankaasta ja kaikkea muuta.


Tilassa on yksi valtavan iso vitriini täynnä monenlaisia laukkuja ja kasseja ja sitten näitä nalleja. Ihan sairaan ihania. Kaikilla on omannäköiset ilmeet. Niin suloisia, että ottaisin ihan kaikki kotiini piirongin päälle.


Tämä on todellinen nappisilmä!
Minulla kävi hyvä tuuri, kun Maarit oli itse paikalla. En ole häntä aiemmin tavannut ja oli tosi mukava tavata ja jutella. 
Käy ihmeessä katsomassa tämä näyttely, jos suinkin voit. Maikki on itse paikalla klo 15.10 jälkeen. 


Kävin Korson retkelläni myös Cafe Korsossa, jossa oli made in korsolaisten käsitöitä myynnissä. Ostin sieltä Inkun Ideapajan säilytyspurkin, joka on kierrätystä. Avaimenperän on tehnyt tekstiiliartesaani O-Säde. Näistä enemmän Ihan Kivassa Paikassa.

En ehkä käytä avaimenperiä avaimia varten. Voisin napauttaa sillä sormille sitä, joka yrittäisi kähveltää minun laskiaspitkoni. On hyvä valmistautua laskiaiseen jo hyvissä ajoin, ettei tule sitten paniikkia tai koko geimi menisi huomaamatta ohi ja eikä tajuaisi syödä yhtään pullaa!


Tehkää mahdollisimman suuria laskiaispullia. Silloin riittää yksikin. Näinä tänään bussia odottaessani viereisellä penkillä istuvan naisen, joka kaivoi kassistaan laskiaispullan ja söi sen. Sitten hän kaivoi kassistaan toisen laskiaispullan ja söi senkin. Onneksi minun bussi tuli siinä vaiheessa kun täti tunki viimeistä palasta suuhunsa. En olisi kyllä jaksanut katsoa enää kolmannen pullan syömistä, en missään nimessä. Keski-ikäinen ihminen sentään ja syö bussipysäkillä. Jos olisi ollutkin teinityttö, niin sehän olisi ollut ihan eri asia. Ne voi syödä bussipysäkillä vaikka pizzan ja pojat pippuripihvin .
Hyvää viikonloppua!