Näyttelyt

torstai 22. kesäkuuta 2017

Nasu ja se kaverit

Sain ystävältäni Kvilttaajalta paljon pieniä kangaspaloja ja lisääksi yhden ihanan Marimekon Nasu-kankaan. Tai Ihaa-kankaan. 


Aikaisemmin olen tehnyt siitä yhden pussukan, kukkaron ja aurinkolasikotelon.


Kankaasta riitti vielä pieneen olkalaukkuun


ja korttikukkaroon! Laukussa on etupuolella tasku ja olkahihna on kiinnitetty hakasilla purjerenkaisiin. 



Talvella kursseilla teimme kolmeosastoisen pussukan. Minulla oli tämä puolivalmiina mallina josta näki, miten vuoret ommellaan. Nyt ompelin sen valmiiksi.


Laukku on tosi ihana, koska tuo kangas on niin kivaa.


Minulla on mielenkiintoinen projektin yhden Ninnin kanssa ja sain häneltä pienen palasen tätä söpöä kangasta. Sain siitä juuri ja juuri pienen kukkaron, kun yhdistin kaksi palasta molemmilla puolilla yhteen.


Kukkaron toinen puoli on se metsä, minne tuo pupu on loikkimassa.


Sulo onkin parhaillaan mökillä ja siellä tämä kuva on otettu, mutta pari viikkoa sitten.



Kun vielä on kukkia raekuuron ja ukonilman jälkeen voimissaan, täytyy niitä kuvata. 


Läksiäislahja ts. rehtorille. Kassissa on vuori ja siinä tasku. Ihan on hänen toivomusten mukainen. Luulisin.


Kauppakassi, josta hänelle tulee me opiston kolme naista mieleen.
Varmaan sinun on vaikea arvata, mitä mikäkin oikein kuvaa ja miksi. Melkein jo laitoin arvauskilpailun pystyyn, mutta taidan nyt kuitenkin jättää arvuuttelematta.


Huomenna on vielä työpäivä, osittain virkistyksen merkeissä, sitten alkaa loma.


Muuten, ihan pakko kertoa, kun tuli tuosta Sulon kielestä mieleen. Yhtenä iltana Sulo oli omalla paikallaan ja katseli minua, kun olin keittiössä. Menin hänen luokseen ja sanoin, että onpas sinulla kieli söpösti. Suusta pilkotti hieman punaista ja koskin siihen. Tuntui oudon kuivalta. Otin ihan sormieni väliin ja aloin vetää. Sulo oli ihan paikallaan ja minä vedin hitaasti minun punaisen sukan esiin. Se oli kuin joku taikatemppu! Sukka oli Sulon kitalaessa, ei siis nieltynä. Vaikka sekin varmaan häneltä onnistuisi.


Toivottavasti on lämmintä muuallakin kuin kokon vieressä. Siinä saattaa heiluvat helmat kärventyä, jos liian lähelle menee. No joo, kyllä ne toppahousutkin voi kärtsätä!

Erittäin hauskaa ja lämmintä Juhannusta!
  




perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kassi-alman kertomuksia

Edellisen postauksen arvuutus oli aika mahdoton, kun silppu ei ollut oikeastaan syötävää, vaikka kokkailusta puhuinkin. Sulo-koira kyllä söi, mutta sitä ei kai lasketa. Kukaan ei arvannut oikein, mutta Irma arveli, ettei kyseessä ole syötävä ollenkaan. Irma ei tosin arvannut mitään, mutta kuitenkin ajattelin hänen olevan voittaja. Semmoinen pakkovoittaja, joka ei edes osallistunut arvailuun. Palkinnon postitan sitten kun keksin mikä se on.

 

Silppu oli taikinabatiikin taikinamuruja, jotka olin rapsutellut kankaasta. 
Ensimmäiset taikinat Sulo kävi osin pilaamassa, kun laitoin kankaan kuivumaan ompeluhuoneen sängyn päällä olevalle levylle. Hän oli hiippaillut sinne ja nuoli kiihkeästi taikinakuvioita. 


Tein uudet taikinat ja kuviot ja tällä kertaa huoneen ovi meni tiukasti kiinni.


Kankaasta tein kauppakassin. Yksinkertainen malli, jonka voi taitella käsilaukkuun mukaan niitä hetkiä varten, kun on ajautunut ostoksille ilman tarkoitusta eli vahingossa. Siinä kohdin, kun myyjä kysyy, haluatko ostaa muovikassin, vastaan: "No way!" ja tempaisen oman salakassin käsilaukusta. Kaikilla näin säästyneillä muovikassirahoilla ostan uusia kankaita.


Lisää kasseja! Mallin idea on samansuuntainen kuin Marimekon matkuri-kassi. Tämä kasvaa sen verran isoksi, että mahtuu hyvin useat yllätysostokset.


Sivussa on toisella puolella tasku kantohihnojen välissä. Koko "matalana" korkeus 29 cm, "korkeana" 36 cm. Leveys 40 cm ja pohja 12 cm. Materiaali on Etolasta ostettua pöytäliinaa, sellaista hieman muovista, jota voi pyyhkiä kostealla. 


Tässä kuvassa lisätilaa antava yläosa on taitettu alas ja kassi on näppärän kokoinen ihan vaikka kaupungille mennessä. Edellisessä kuvassa yläosa on nostettu ylös ja kassi on korkea.



Sisällä on puuvillavuori ja päällyskankaasta tehty vetoketjullinen tasku. Laitoin pohjaan tarroilla kiinni olevan tuen. Istuinalustasta leikattu palanen, jonka päälystin kassikankaalla.


Marimekon raitakankaasta samalla systeemillä tehty kassi. Korkeus suurimmillaan 50 cm, matalampana 42 cm. Leveys pohjasta mitattuna 26 cm ja pohjan syvyys 14,5 cm. Pitkä ja hoikka, kuten me kaikki ollaan! ; D
Ulkopuolella tasku kuten edellisessä kassissa.


Tämä on merellisen raikas kassi! Punainen vetskari ja valkoinen narunpätkä vetimessä on hyvät piristykset.


Sisäpuolella valkoinen vuori, jossa avoin tasku ja pohjassa irroitettava tuki. 
Hii- ohoi! Lahden merille!


Sitten hieman romattisempia tunnelmia. Lähden tämän kassin kanssa syreenimajaan virkkaamaan jotain hempukkaa työtä. Sitten kesällä, kun on lämmin ja syreenit kukkii. Kassin korkeus keskikohdalta on 30 cm ja leveys ylhäällä 38 cm, pohjassa n. 25 cm ja pohjakappale on 10 cm leveä.


Tarkkasilmäinen huomaa, että kassissa on käytetty kahta eri kukkakangasta. Myös takapuolella on vielä kahta eri kangasta! Eli neljästä näytepalasta koottu päällinen. Kiinnistyksenä tavallinen nappi. Tosin se on kaunis. Sulo söi eilen yhden napin, mutta se olikin ihan perusnappi, sellainen miestenpaitanappi.


Kassissa on vuoren ja päällisen välissä tukea antamassa ohut laukkuhuopa, jonka tikkasin vinolla ruututikkauksella.



Sisällä avoin, kaksilokeroinen tasku ja tärkeä avainnauha. Voihan siihen nauhan päässä olevaan lukkoon kiinnittää vaikka lompakon, jos siinä sattuu olemaan joku kiinnitykseen sopiva juttu. 


Pohjapala on kivan muotoinen, nousee sivuilta kolmionmallisesti ylös.
Ihan söpö kassi kesämenoihin.


Sulo on oppinut tarkkailemaan ohikulkijoita parvekkeen reunalla notkuen.


Mökillä tarkoitukseni oli kuvata saniaispuskaa, mutta Sulon mielestä siitä puuttui se jokin. 

Mukavaa viikonloppua ja onnittelut kaikille valmistuneille! 
(Enkä nyt tarkoita valmistuneita käsitöitä, tai vähän niitäkin.)


perjantai 26. toukokuuta 2017

Leenu, Liinu ja Tiinu



Moikka!
Serkullani on pitkäkarvainen söpö mäyris nimeltään Liinu ja nämä kaksi ovat sitten Leenu ja Tiinu. Liinu on nyt reilu parivuotias ja ajattelin ilahduttaa neitiä pienellä peitolla.


En muistanut mitata, mutta olisikohan noin 80 x 80 cm.


Koirat oli yllättävän nopeita tehdä.


Reunukset tein useasta erilaisesta ruskeasta kankaasta. Tikkaukset ovat vapaata kiekuraa taustassa ja koirat on rajattu ihan suoralla ompeleella.


Käsityötä tämäkin, vaan ei minun tekemää. Ihana kirja täynnä toinen toistaan herkullisempia kakkuja ja kreemiohjeita, marenkeja ja kaikki gluteenittomia! Kakut on ohjeineen tehnyt ja suunnitellut Mona Tähtinen ja teokset kuvannut Laura Karlin.
Kannattaa käydä vierailemassa molempien naisten sivulla. Kakkuja voi myös tilata, Mona loihtii lähes minkälaisen unelman tahansa. Lauran voi tilata kuvaamaan juhlia ja muita tapahtumia. Taitonaisia molemmat!


Lainasin kirjan kuvauksiin mm. kankaita rekvisiitaksi. Tämä kakku köllöttää kankaalla, josta tuli pohjakangas tuohon Liinun peittoon. Että jonkinlaista tilkkuiluun liittyvää tähän kirjaan löytyy.  



Tämä on sitten ihan minun omia kokkailuja. Arvaa mitä tässä kulhossa on. 
Oikein arvannut saa jonkun pienen palkinnon ja arvailla voi vaikka keskiviikkoon 31.5. asti.


Sulo on aika pahis täällä mökillä. Jos kaivolla tai jossain näköpiirissä kulkee joku ihminen, niin Sulo säntää oitis sinne. Eihän se pahaa tarkoita, mutta koirat ei saa täällä kimpoilla minne tahtovat. Siksi Sulokin on tänään viettänyt muutaman tunnin narussa. Parasta hänen mielestään taitaa olla uiminen ja päätön juoksentelu. Yhden naisen perään etenkin. Morsian on jo 13 v labbis, eikä ollenkaan kiinnostunut nuoresta liehittelijästä. 


Aurinkoista viikonloppua!






lauantai 15. huhtikuuta 2017

Paljon tuulesta temmattua ja laidasta laitaan!

Nyt on lankalauantai ja Sulon 1-vuotis päivät, joten aloitetaan niistä!


Sulolla oli aamulla niin riehakkaat aamubileet koirapuistossa kolmen muun nuoren kanssa, että ruokailun jälkeen ei oikein jaksanut poseerata. Otti possun kainaloon ja pötkähti lepäämään.


Äidin jäännöslankojen hyväksikäyttöä. Yhdet sukat tein siskolle ja ne matkaavat tänään Espanjaan, joten kuvia ei ole. Hänellä on laattalattiat, jotka ovat kylmät, siksi villasukat oli toiveissa ja tottahan minä tein. 


Pätkä ja Pitkä

Viime viikonloppuna olin Helsingin aikuisopistossa kokeilemassa luovaa kudontaa. Ensin valittiin lankoja..


...ja sitten vaan kudottiin! Hauskaa, olisi saanut kestää kauemminkin!



Tuloksena syntyi noin 20 cm leveä ja 26 cm pitkä teos. 


Kemistä hankitusta koripallokankaasta syntyi pussukka tai oikeammin kaksi samanlaista. Tikkaus on nimeltään korisukka.



Ostin hauskaa eläinkangasta ihan vaan kivojen kuvien vuoksi.  Pidän näistä rennosti piirretyistä eläimistä. Kangas on tukevaa puuvillaa, kuitenkin lisätukena ohut huopa. (Koska ketulla on niin laihat jalat, että se voisi muuten kaaduta.)


Teje oli tehnyt ihania, värikkäitä aurinkolasi- ja kännykkäkoteloita ja tein sitten oman versioni aurinkolaseille. Samalla mallilla olen joskus aiemmin tehnyt kännykkäkoteloita. Näissä on kiinnitystä hoitamassa magneettinappi ja tukea antamassa ohut huopa. Nalle Puh kankaasta tehty on erimallinen, siihen sopii aika pullukat lasit.


Sain jokin aika sitten ystävältäni Miljalta hyvän palan tätä hänelle ylimääräiseksi jäänyttä ihanaa Marimekon Nalle Puhia. Aurinkolasikotelon lisäksi tein kankaasta pienen pussukan ja korttikukkaron, josta possu on aikeissa ottaa jonkun maksukorteistani. Varmaan laikoo lähteä ostamaan Sulolle lahjaa. Täytyy antaa eläintarvikekaupan kantiskortti mukaan! Kankaasta on vielä tulossa pieni pussukka ja ehkä pieni olkalaukku kännykälle ja kukkarolle.


Tämä on niin pitkä postaus, että maista välillä Babaa! Jos on hyvin tehty, maku on herkullinen. 



Yksi pääsiäisltabletti tuli tehtyä ja onneksi äiti halusi ottaa sen. Mitä minä yhdellä tekisin ja useampia ei huvita tehdä. Samaan sarjaan tuli myös kortti. Luultavasti päätyivät äidin serkun pöytään. Kanan mallin näin Hollolan kirjastossa, jossain käsityölehdessä.


Herkkulakosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, meillä on suklaamunia siellä täällä!


Kulhon kankaiden välissä on liimaharsolla kankaisiin kiinnitetty ohut laukkuhuopa. Kaava on kuin kukka terälehtineen ja nämä terälehdet sitten nostetaan ylös niin, että reunat osuvat vierekkäin ja leveällä siksakilla kiinnitetään yhteen. Pääsiäisen jälkeen kevätkylvöissä voin käyttää kulhoa hattuna suojaamaan hataraa päätä liialta kuumudelta. Hieman kuin riisviljelijät pelloillaan. 


Monessa veneperheessä ollaan jo tulisilla hiilillä, kun pitäisi päästä pohjaa maalaamaan ja kylkiä kiillottamaan. Nämä veneet on jo vesillä ja aika kovaan myrskyyn joutuivatkin.


Keulat keikkuvat!


Puput lähtivät saareen viemään munalastia saarelaisserkuille! Iso on syönyt ahneuksissaan kaikki munat ja on niin turvoksissa, hyvä että veneeseen mahtuu.



Hurjassa aallokossa matka taittuu nopeasti, toivottavasti veneet ei hörppää vettä ja puput lasteineen pääsevät turvallisesti perille. 
Kesällä näissä veneissä voi mökillä laittaa tarjolle patonkia, keksejä ja vaikka ruokapöytään haarukat ja veitset tai servetit. Tietenkin vene sopii myös suikaksi isopäisille ihmisille.



Oikein iloista Pääsiäistä!